Perheväkivalta
|
Tällä sivulla voit lukea seuraavista aiheista: Mikä lasketaan väkivallaksi?, Miksi siitä ei puhuta?, Mitä asialle voi tehdä? ja Tietoa perheväkivallasta sekä apua ja tukea.
►Mikä lasketaan väkivallaksi?Lyhyesti: korvapuustien antaminen, lyöminen, potkiminen, kovakourainen töniminen, esineiden heittäminen ympäriinsä tai toisen päälle, tukkapöllyjen antaminen tai muulla fyysisellä tavalla rankaiseminen, toisen vaatteiden repiminen, kuristaminen, palovamman tuottaminen, toisen sitominen kiinni johonkin, toisen telkeäminen johonkin, uhkaileminen, toisen pelästyttäminen, nimittely, jatkuva kiusaaminen, jatkuva nöyryyttäminen ja moittiminen, jatkuva välinpitämättömyys toisen hyvinvoinnista, mielipiteistä tai tunteista, toisen nälviminen tai nöyryyttäminen, toisen seksuaalinen hyväksikäyttö, kun lapselle ei anneta ruokaa tai muita välttämättömyyksiä (esim. lääkkeitä), toisen kotiin jättäminen yksin, tietoisesti toisen vaatteiden tai tavaroiden likaaminen tai rikkominen, päihteiden tai alkoholin antaminen, toisen tavaroiden ottaminen luvatta, toistuvasti toisen loukkaaminen tietoisesti (sekä fyysinen kipu että henkinen tuska).
►Miksi siitä ei puhuta?Valitettavasti on käynyt ilmi, että perheensisäinen väkivalta on paljon yleisempää, kuin aiemmin luultiin. Siitä ei yleisesti ottaen puhuta, koska joku perheenjäsen saa muut vaikenemaan siitä, eikä ongelma siten tule esille. Perheensisäisen väkivallan kokeneet eivät ehkä halua puhua asiasta, koska he eivät halua, että kaverit saisivat tietää siitä. On myös mahdollista, ettei siitä kerrota, koska halutaan suojella perheenjäsentä siltä vahingolta tai kohulta, joka ehkä heräisi jos rikoksen ilmoittaa. Voi myös olla mahdollista, että väkivallan kokenut tuntee syyllisyyttä ja vaikenee sen takia.
Useimmat TIETÄVÄT kyllä, että se mitä he tekevät on väärin, mutta lyöminen saattaa johtua esim. valtavasta sisäisestä väsymyksestä, kovasta ärtymyksestä, masennuksesta tai alkoholin vaikutuksesta, työ- tai talousongelmista, siitä, että heidän vanhemmat löivät heitä kun he olivat pieniä tai he eivät tosissaan tajua mitä he tekevät. Ehkä he eivät halua katsoa totuutta silmiin, silloin he voivat reagoida teeskentelemällä, ettei pahoinpitely ole minkään ongelma, syyttää toista tai vähätellä tapahtumaa, he voivat jopa suuttua enemmän, koska heillä on huono omatunto. Kaikki eivät edes tiedä, että tukkapöllystä, korvasta pitämisestä tai korvapuustien antamisesta voi saada rangaistuksen (lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin vasta 1984, ja vaikka vanhemmat eivät juuri saa minkäänlaista vanhempainkoulutusta, niin tämä kuuluisi kuitenkin yleissivistykseen). Ja jos isä lyö, äiti voi pelätä, että kaikki pahenee, jos hän sanoo jotakin. Hän pelkää ehkä, että se johtaisi eroon, ettei pärjäisi taloudellisesti silloin, että häntä itseään alettaisiin lyödä, mitä muut ajattelisivat siitä tai ehkä hän kuitenkin rakastaa miestään eikä tahdo nähdä hänen vikoja ja puutteita… Yllämainitut tilanteet ovat irrallisia esimerkkejä, siitä miksi perheenjäsenet, jotka ovat jonkinlaisen väkivallan kohteina, eivät ilmoita rikosta viranomaisille. Oli syy sitten mikä tahansa, on tärkeää muistaa, että perheensisäinen väkivalta on lain mukaan rikollinen teko ja siitä pitäisi ilmoittaa poliisille. Harvat heistä, jotka lyövät toista perheenjäsentä, tekevät sen vain kerran. Sitä voi verrata ohjaustangosta kiinni pitämättä pyöräilemään oppimiseen. Kynnys siihen, että uskaltaa tehdä sen ensimmäisen kerran on melko korkea, mutta jos on onnistunut kerran, se on paljon helpompaa jatkossa. Jos esim. isä lyö äitiä, tilanne on jo niin vakava, että hän tarvitsee apua. Sen avun hän saa, jos tapauksesta ilmoitetaan sosiaalityöntekijälle tai poliisille, koska silloin kyse ei ainoastaan ole äidin ja isän välisestä asiasta. He saavat siihen apua. Riidat ja erimielisyydet aikuisten välillä kuuluvat perhe-elämään, mutta ei ole normaalia jos vanhemmat lyövät toisiaan tai lapsiaan.
►Mitä asialle voi tehdä?Kerro! Jos olet nuori ja sinua pahoinpidellään kotona tai jos tiedät, että kaveriasi pahoinpidellään kotona, sinun on kerrottava asiasta jollekin. Et voi olla hiljaa sen asian kanssa. Jos et kerro esim. siitä, että veljeäsi tai kaveriasi pahoinpidellään, olet tavallaan osasyyllinen, ainakin moraalisesti katsottuna. Pahinta on, että pahoinpitely yleensä pahenee ajan kanssa, joten on tärkeää tehdä asialle jotakin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Koskaan ei ole lapsen velvollisuus tehdä asialle jotakin, selvittää tilanne tai saada väkivalta loppumaan, vastuu on aina aikuisten. Mutta aikuisten on kuitenkin saatava tietää ongelmista, voidakseen ottaa vastuuta. Jos et voi keskustella asiasta äitisi tai isäsi kanssa (tai isoäidin, vanhemman sisaruksen, isäsi uuden vaimon kanssa), sinun on helpointa tehdä asialle jotakin juttelemalla koulukuraattorin tai kouluterveydenhoitajan kanssa. Voit myös kääntyä toisen aikuisen puoleen, esim. sellaisen jonka työkuvaan kuuluu lasten ja nuorten kanssa työskentely, kuten nuoriso-ohjaaja, sosiaalityöntekijä tai opettaja johon luotat. Kaikki nämä henkilöt tietävät miten pitää toimia tällaisissa tilanteissa, he suhtautuvat asiaan vakavasti ja yrittävät auttaa sinua – heidän työhönsä kuuluu auttaa sinua. Älä luule, että ”sosiaalihuolto vie sinut vanhemmiltasi”, jos puhut asiasta esim. kuraattorin tai sosiaalityöntekijän kanssa! Kaikki viranomaiset tekevät kaikkensa, jotta sinulla (tai pahoinpidellyllä henkilöllä) olisi asiat niin hyvin kuin vaan on mahdollista kotona vanhempiesi kanssa. Huostaanotto on viimeinen vaihtoehto, kun kaikkia muita on kokeiltu. Mutta voidakseen auttaa, heidän on tiedettävä, että ongelma on olemassa!
►Tietoa perheväkivallasta sekä apua ja tukeaPerheensisäinen väkivalta on vakava asia ja nykyään on olemassa suhteellisen paljon apua väkivallan uhreille, edellyttäen, että uskaltaa hakea apua. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kerännyt tietoa, apua ja neuvoja perheväkivallasta verkkosivuilleen. Lähteet: Päihdelinkki (tietoa perheväkivallasta), LEXIN (Suomen laki netissä, Lastensuojelulaki, Rikoslaki ja Oikeuskäytäntö), Sosiaaliportti - sosiaalialan ammattilaisille, Mustasaaren kunnan sosiaalikeskus (keskuksen lastensuojelun toimintasuunnitelma sekä kunnan kuraattori)
|
|
►Lasten ruumiillinen kuritusLasten ruumiillinen kuritus on kielletty lailla vuonna 1984. Suomessa on olemassa tapauksia, joissa vanhempia on tuomittu lievästä pahoinpitelystä, koska he ovat aiheuttaneet lapselle kipua tukistamalla ja antamalla luunappeja. Tästä voit lukea korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen (KKO 1993:151) Lue lisää kurituksesta Päihdelinkin verkkosivuilta. Wikipediassa on myös tietoa kurituksesta. Lyhyesti voi sanoa, että siihen kuuluu fyysisen rankaisun kaikki muodot lasta kohtaan, yleensä kyse on aikuisesta joka rankaisee lasta. Lue myös vastaus kysymykseen knuffas? (töniminen) ja kysymykseenvad ska jag göra (mammas pojkvän super)? (äidin poikaystävä ryyppää, mitä voin tehdä) kohdassa Kysy pois! ”Kertooko kuraattori muille siitä mitä kerron hänelle?” Lue tästä kysymyksestä kohdassa Kysy pois! siitä, miten salassapitovelvollisuus toimii. Suomi on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti sitoutunut mm. suojaamaan lapsia fyysiseltä ja psyykkiseltä väkivallalta, kun lapsi on vanhempien, huoltajan tai muun henkilön hoidossa. Lue yhteenveto YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta tästä. Lain mukaan, joka koskee lapsen huoltoa ja tapaamisoikeuksia (361/1983) lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti (1 §). (Lähde: FINLEX) Kenen kanssa voit puhua asiasta? Koulukuraattori/koulupsykologi |
Tulosta
Kerro kaverille
Sivukartta