Hävettää myöntääkki mutta tein yhen ilkeimmistä teoista mitä kaverille voi tehä - en jaksa selittää taustoja mut menin ja luin sen päiväkirjaa. Asia painaa mua välillä ja haluaisin saada sen anteeksi mutta en mitenkää voi mennä kertomaan sille siitä, koska se ei pystyis luottamaan muhun enää ikinä, enkä muutenkaa voi kertoa tehneeni mitää nui hirveetä. mitä mä voin tehä tän asian kans? tiiän kyllä itekki et ainoo ratkasu ois se että kertoisin sille mitä oon tehny ja pyytäsin anteeks mutta ei se oo vaihtoehto, en mä ikinä vois tehä sitä.
Lähteeks tää harmitus jos vaan annan asian olla... hentosiipi
Nuorisotiedottaja, Nuortenelämä.fi Vastaa
Moi!
Kiitos kysymyksestäsi.
Kerrot lukeneesi ystäväsi päiväkirjaa ja nyt sinulla on huono omatunto asiasta. Pohdit, mitä tekisit asian kanssa. Et oikein tiedä, haluatko kertoa ystävällesi asiasta. Pelkäät, että pettäisit ystäväsi luottamuksen kertomalla tapahtuneesta.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta toisen päiväkirjan lukeminen ei ole oikein. Päiväkirjaan kirjoitetut asiat kuuluvat vain sen kirjoittajalle eikä niitä ole tarkoitettu muille. Ihmisellä pitää olla oikeus omiin ajatuksiinsa ja pohdintoihinsa ja joskus helpointa on kirjoittaa sellaiset asiat päiväkirjaan. Silloin niiden asioiden on tarkoitus jäädä päiväkirjan ja sen kirjoittajan välisiksi asioiksi.
Se, että sinulla on nyt kurja olo päiväkirjan lukemisesta, muistuttaa sinua siitä, että et enää tee niin. Et varmaankaan halua kokea enää ikinä samanlaista tunnetta? Sinun pitää nyt itse päättää kerrotko ystävällesi lukeneesi hänen päiväkirjaa. Muista se, että rehellisyys vaikeissakin asioissa kannattaa. Voi olla vaikea kertoa asiaa, mutta yhtä vaikeaa on varmasti elää sen tunteen kanssa, että on tehnyt sellaista mitä ei olisi pitänyt tehdä.
Tsemppiä!
Jutta ja Mika - Nuortenelämä.fi
Yhteistyökumppanimme Nuortenelämä.fi on vastannut tähän kysymykseen. Kysymys ja vastaus julkaistaan myös Nuortenelämä.fi -palvelun Kysyttävää-palstalla.
Kommentit
Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.
Lähetä kommenttisi