;ua huolettaa mun isoäiti, se on nytte melkeen 75 vuotias ja se on tosi hyvässä kunnossa, muttaku sille alkaa tulla sairauksia. Ei oo kauaakaan ku se joutu sairaalaan ku sillä oli joku juttu, se ei itekkään tiiä mikä ku ei lääkäritkää tienny, eikä sitä koskaa selvitetty. Mut se meni ohi. Nyt sille on vissiin tulossa reuma ja sitku sillä on joku nivelsairauski et se ei saa saada flunssaa tai mahatautia ettei nivelet jähmety ja jäykisty. 2 vuotta sitte se joutu sen takia olee sairaalassa viikon. Pelkään vaa sitä et mitä tapahtuu ku se siirtyy ajasta ikuisuuteen? En halua että niin tapahtuu. Mua on järkyttäny liikaa se ku se on ainoa isovanhempi joka on elossa. Mua järkytti iha hirveesti pienenä kun vaari ja mummi kuoli. Toista isoisää en oo koskaan nähnykään. Tiiän että aika loppuu joskus ja sille ei voi mitään, mutta en halua että viimenenki lähtee.. Masennun varmaan kokonaan ja sit menee kaikki iha päin vittua. Mua kaduttaa ku en koskaan ilmottanu muille isovanhemmille että ne on mulle tärkeitä, nykyiselle oon sanonu, ja se sano että mäki oon tärkeä sille. Mitä mä teen?
Hei!
Olemme lähettäneet kysymyksesi eteenpäin koulukuraattori Inkku Rasmukselle. Toivotaan häneltä pikaista vastausta!
Terveisin Nuorisotiedottaja Lena
Tässä Inkun vastaus:
Hei, hyvä kun otit meihin yhteyttä! Aina auttaa, kun puhuu tuntemuksistaan jonkun kanssa, vielä parempi, jos puhuisit kasvotusten jonkun luotettavaksi kokemasi aikuisen kanssa. Voisiko tällainen aikuinen olla koulusi kouluterveydenhoitaja tai kuraattori? Jos keskustelet kouluterveydenhoitajan kanssa, hän ehkä osaisi myös kertoa sinulle isoäitisi perussairauksista, niiden järkevästä hoidosta ja siitä, miten sinä voit olla avuksi.
Tärkeää olisi, että et anna liikaa tilaa murheillesi, vaan harrastat, teet asioita ystäviesi kanssa ja keskityt myös terveellä tavalla itseesi. Pelko lähimmäisten puolesta ja murehtiminen kuluttaa hurjan paljon energiaa, eikä se lopultakaan paljonkaan auta. Onko elämässäsi muita ihmisiä, jotka ovat sinulle tärkeitä ja läheisiä? Kehotan nyt sinua viettämään aikaa paljon isovanhempasi kanssa ja nauttimaan hänen läheisyydestään, mutta jos yhteisen ajan vähyys alkaa ahdistamaan, olisi tärkeää, että voit puhua siitä jollekin luotettavalle aikuiselle. Voit toki keskustella asiasta isovanhempasi kanssa, jos hän on siihen halukas. Kuoleman ja sen lopullisuuden ajattelu voi olla raskasta. Toiset ajattelevat, että elämä ei pääty kuolemaan ja se ajatuksena voi olla lohdullinen.
On hienoa, että olet kertonut, mitä isoäitisi sinulle merkitsee, se on ollut teille molemmille tärkeää. Muista kertoa myös muille rakkaillesi, mitä he sinulle merkitsevät. Kehoitan sinua nauttimaan jokaisesta hetkestä täysillä, sillä niin kuin sanoit, me kaikki kuolemme kerran. On määrätty, että meillä on elämä ja kuolema, kumpaakaan ei voi täysin hallita. On parasta keskittyä enemmän tähän hetkeen (esimerkiksi mukaviin hetkiin isovanhempasi seurassa tai voit olla hänelle apuna pienissä arjen asioissa, joissa hänellä esim. sairauden takia voi olla vaikeuksia, kuten kaupassa käynnit, siivous, muu asioiden hoitaminen). Voit myös pyytää häntä opettamaan sinulle taitoja, joissa tiedät hänen olevan hyvä, se saattaisi piristää ja lähentää teitä entisestään.
Lopulta, kun joudut luopumaan isoäidistäsi (ja siihen voi olla aikaa vielä vaikka yli kymmenen vuotta), on aika surulle ja sitten surua helpottaa aika ja asioista puhuminen. Nyt on kuitenkin teidän molempien aika elää ja nauttia elämästä. Sairaudet tai huoli eivät saisi olla este yhteiselle mukavalle tekemiselle. Voimia ja iloa sinulle!
ystävällisin terveisin, Inkku-kuraattori
Kommentit
Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.
Lähetä kommenttisi