vaihto-oppilaaksi ja näin saisin kokeilla ulkomailla asumista. Maankin
olen jo valinnut ja haluaisin lähteä vaihto-oppilaaksi sinne. Olen
ottanut selvää paikallisesta koulusta, jossa voisin opiskella sekä
englantia, että kyseisen maan kieltä ja muita haluamiani aineita. Eräs ystäväni käy koulua samassa kaupungissa, joten hänen kauttaan olen saanut lisätietoa kyseisestä koulusta. Vanhempani kuitenkin suhtautuvat asiaan nauraen, enkä pysty keskustelemaan heidän kanssaan vakavasti asiasta. He sanovat minun olevan "siinä iässä" jolloin luodaan unelmat taivaisiin. Itse en kuitenkaan näe une. lmaani hankalaksi toteuttaa. Osaan myös mielestäni harkita asioita kypsästi, eikä ulkomaille muutto olisi mikään hetken mielijohde. Rahakaan ei ole ongelma, sillä vaihto-oppilas vuoden rahat ovat jo koossa. Miten saisin vanhempani kuuntelemaan itseäni? Ja kuinka saan heidät ymmärtämään, ettei kyse ole heidän tulevaisuudestaan, vaan omastani?
Vastaus sinulle, nimimerkki ”listentome”.
Lämmin kiitos kysymyksestäsi.Voin hyvin ymmärtää turhautumisen
tunteesi jos olet yrittänyt kertoa unelmistasi vanhemmillesi mutta he eivät ole halunneet ottaa sinua todesta. Ensinnäkin haluaisin sanoa
että mielestäni unelmat ovat yksi tärkeimmistä asioista meille
ihmisille. Ilman unelmia jäisimme paikallemme emmekä koskaan kokeilisi mitään uutta tai emme edes haluaisi kokeilla kuinka pitkälle siipemme kantavat.
Toiseksi minulle tuli hyvä tunne siitä että kerroit tulevasi hyvin
toimeen vanhempiesi kanssa ja että te olette tärkeitä toisillenne. Se on erittäin hyvä lähtökohta kaikille ongelmille ja niiden
selvittämiselle. Jostakin syystä vaikuttaa nyt siltä että vanhempasi eivät halua tai uskalla ottaa sinun suunnitelmia todesta. Syynä voi olla että heidän omat unelmansa eivät ole toteutuneet ja se on satuttanut syvästi. He ehkä ajattelevat että he säästävät sinua kivulta jos kävisi niin että sinun unelma ei toteutuisi.
Monen oudon käyttäytymisen takana on juuri pelko tuntematonta kohtaan. Kun puhut ulkomaille lähdöstä se varmaan tuo mukanaan monta uutta tunnetta sinun vanhemmille ja heidän on pakko ajatella sitä että jonain päivänä sinä todella olet aikuinen ja muutat pois
kotoa/kotipaikkakunnalta ja heillä ei enää ole mahdollisuutta ohjata
sinun tekemisiä. Nyt he voivat ainakin konkreettisesti olla sinun
tukena ja turvana koko ajan.
Oletko koskaan keskustellut vanhempiesi kanssa siitä mitä unelmia
heillä oli sinun ikäisenä? Jos osoitat kiinnostusta heidän valintoihin
ja ajatuksiin nuorena niin se ehkä auttaa heitä näkemään sinun
tilanteesi uudessa valossa.
Vaihto-oppilaaksi lähteminen ei ole mikään uusi idea Suomessakaan ja voisit varmaan löytää netin tai koulun opinto-ohjaajan kautta nuoria joilla on sama unelma, ehkä jopa nuoria jotka ovat jo kokeilleet olla vaihto-oppilaana, ja tätä kautta saada vanhempasi uskomaan että tämä on ihan varteenotettava suunnitelma jota monet ovat kokeilleet ja kehuneet. Voisiko sinun koulun opinto-ohjaaja auttaa sinua enemmän tässä asiassa tai joku opettaja joka uskaltaa nähdä mahdollisuuksia?
Jos vanhempasi ovat hyvin kielteisiä tälle asialle niin mieti onko
vaihto-oppilas vuodelle mitään muita vaihtoehtoja, kuten esim. nuorten kesäleirit ulkomailla tai myöhemmin ehkä vuosi au-pairina jos jaksaisit niin kauan odottaa. Kaikkein tärkein asia on että et itse
menetä toivoa vaan uskallat unelmoida vaikka unelmat eivät ehkä aina toteutuisikaan.
Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin.
Kaikkea hyvää sinulle!
Kirsi
Kommentit
Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.
Lähetä kommenttisi