Erilaisia syömishäiriöitä

Erilaisia syömishäiriöitä

Anoreksia

Anoreksia, eli anoreksia nervosa, on laihuushäiriö, joka ilmenee syömisen välttelynä ja ruoan säännöstelynä, jolloin keho ei saa tarvitsemaansa ravintoa. Usein anoreksiaa sairastava henkilö myös lisää liikuntaa laihtumisen tehostamiseksi. Sairaus on yleinen etenkin teini-ikäisillä tytöillä, mutta myös muut voivat sairastua ja tilastojen mukaan yksi kymmenestä sairastuneesta on poika/mies. Anoreksiaan liittyvä kuolleisuus on suuri.

Yksi anoreksian pääoireista on kuukautisten poisjäänti tai nuoremmilla tytöillä kuukautisten lykkääntyminen. Tämä on kehon puolustusmekanismi raskautta vastaan, sillä ihminen, joka ei pysty huolehtimaan itsestään ei selviä toisen ihmisen huolehtimisesta. Mutta kuukautisten poisjäänti jää todennäköisesti pian pois anoreksian diagnosointi kriteereistä, sillä nykyään kuukautisia pystyy ylläpitämään mm. hormonaalisten ehkäisymenetelmien avulla.

Näistä asioista voi tunnistaa anoreksian:

-Pakkomielteinen kiinnostus terveelliseen ruokaan ja liikuntaan
- Painon aleneminen (alipaino)
- Pelko lihomisesta
- Näkee itsensä lihavana
- Naisilla kuukautisten pois jäänti ja miehillä seksuaalinen mielenkiinto sekä potenssi heikkenevät
- Ihmissuhteet eivät kiinnosta, yksinäisyys
- Paleleminen
- Iholla lanungo-karvoitus eli untuvainen karvoitus
- Hiusten oheneminen ja lähteminen
- Uniongelmat ja ärtyneisyys

Ihminen voidaan diagnosoida anorektikoksi, jos hänellä on seuraavat oireet samanaikaisesti:
BMI tytöillä alle 17,5 ja pojilla alle 19 tai jos paino on 15% alle odotetun painon. Kasvuiässä olevan ihmisen pituuskasvu pysähtyy, myös fyysinen kehitys pysähtyy. Anoreksiaa sairastava ihminen pelkää koko ajan painon nousua ja lihomista, vaikka hän todellisuudessa on alipainoinen. Sairastuneen ihmisen itsetuntoon vaikuttaa liioitellusti hänen ulkonäkönsä ja anoreksiasta kärsivien ruumiinkuva on vääristynyt ja he kieltävät itse olevansa liian laihoja tai että heillä olisi minkäänlaisia ongelmia. Vähintään kolmet kuukautiset jäävät pois. Anoreksiaa sairastavilla pojilla seksihalut ja heidän kykynsä harrastaa seksiä vähenevät.

Anoreksian aiheuttamat terveyshaitat ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä. Aiemmin mainittujen kuukautisten poisjäännin, fyysisen kehityksen pysähtymisen ja vääristyneen ruumiikuvan lisäksi terveyshaittoja ovat myös hormonaaliset häiriöt, ruuansulatuksen hidastuminen, äkilliset luunmurtumat, osteoporoosi eli luukato, sydämen toiminnan häiriöt, masennus, pakko-oireiden häiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Hoito:

Jos epäilee läheisensä kärsivän laihuushäiriöstä, on tärkeää pyrkiä keskustelemaan hänen kanssaan asiasta ja yrittämään kaikin tavoin saada hänet haluamaan apua sekä ottamaan kaikki apua vastaan!

Hoitojen ongelmana on usein juuri se, ettei anoreksiasta kärsivä koe itseään sairaaksi. Hän usein vastustaa kehotuksia huolehtia omasta terveydestään. Hoidot ovat aina yksilöllisiä. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa tai tekijää, joka auttaisi paranemaan sairaudesta, koska ei ole myöskään yhtä tiettyä syytä, miksi on sairastunut. Avohoito on hoitomuoto, johon pyritään ensisijaisesti, mutta tarvittaessa voidaan hoito toteuttaa sairaalassa ilman potilaan tahtoa.

Kun potilaan motivaatio paranemiseen on löytynyt, hoito koostuu moniammatillisesta kokonaisuudesta. Ravitsemusneuvonta, punnitseminen ja painon tarkkailu, yksilölliset psyko- ja perheterapiat muodostavat hoitopiirin. Kun hoito aloitetaan, pyritään hoitamaan anoreksian mielellisiä ongelmia. Fyysisen harjoittelun rajoittaminen ja yksilöllisesti suunnitellut psyko- ja perheterapiat ovat hyviä hoitokeinoja.

Syömisen normalisoiminen ja aliravitsemuksen korjaaminen ovat hoidon päätavoitteet. Ravitsemusneuvonnan tehtävänä on suunnitella ravitsemushoito, minkä pyrkimyksenä on painon ja ruokailukäyttäytymisen palautuminen normaaliin.

Klikkaamalla tästä, pääset lukeaan syömishäiriöiden hoitamisesta

 

Bulimia

Bulimia, eli bulimia nervosa, on syömishäiriö, jossa ihminen menettää oman syömisen ja annoskokojen hallinnan.

Bulimiaan sairastunut ihminen ahmii ruokaa, jonka jälkeen hän saa omantunnontuskia syömästään ruoasta. Sairastuneesta ahmiminen voi tarkoittaa vaikkapa vain voileivän tai keksin syömistä. Tämän jälkeen kehoa yritetään puhdistaa ruoasta esimerkiksi oksentamalla, peräruiskeilla, ulostamislääkkeillä, paastoamalla tai liioitellulla liikkumisella/treenaamisella.

Syöminen voi aiheuttaa niin kovia tunnontuskia, että ihminen pakottaa itsensä oksentamaan tai harrastamaan liioiteltu liikuntaa ”päästäkseen eroon ruoan tuomista synneistä”. Kun kehon saa puhdistettua kaikesta pahasta (=ruoasta), voi se tuntua helpotukselta, mutta myös rangaistukselta. Usein bulimiasta kärsivä ihminen lupaa itselleen aloittaa terveellisen elämän, vielä ankarammalla liikuntaohjelmalla, siitä hetkestä lähtien. Valitettavasti sairastunut yleensä palaa samaan ahmimis- ja ”puhdistus”-kaavaan ennemmin tai myöhemmin.

Bulimia voidaan diagnosoida, jos ihminen on ahminut ja puhdistanut kehonsa noin kaksi kertaa viikossa viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Bulimian voi tunnistaa seuraavista asioista:

- Jatkuvat ahmimiskohtaukset
- Tarve syödä koko ajan ja ajatukset pyörivät ruoan ympärillä
- Lihomisen ja lihavuuden pelko
- Paino tavoite, joka on selvästi alipainon puolella
- Oksentelut
- Paastoaminen eli tauon pitäminen kiinteästä ruoasta
- Käyttää ulostus- ja nesteenpoistolääkkeitä
- Liiallisen liikunnan harrastaminen

Hoito:

Bulimiaan sairastunut ei halua apua, koska hän ei myönnä sekä tunnista olevansa sairas. On tärkeää, että bulimia tunnistanut läheinen puhuu avoimesti sairastuneen kanssa ja kehottaa häntä kääntymään lääkärin puoleen. Lääkäriin tai psykiatriin on syytä ottaa yhteyttä viimeistään silloin,
kun on toistuvia ahmimiskohtauksia ja niihin liittyy runsas liikunta, lääkkeiden käyttö (ulostus- ja nesteenpoistolääkkeet) sekä oksentelu.

Terveellinen sekä säännöllinen ruokavalio ja pakonomaisen laihduttamisen lopettaminen ovat itsehoidossa tärkeimmät tavoitteet. Nämä ovat tärkeitä bulimiasta paranemisen kannalta, koska näläntunteen välttäminen madaltaa ahmimisen aloittamisen kynnystä. Jos näläntunne yllättää, ahmiminen ja oksentelu jatkuvat. Täsmäsyömisen eli ruoan syömisen kohtuullisina määrinä tasaisin väliajoin oppiminen on ahmimishäiriöön sairastuneen ehdottoman tärkeää oppia.

Lievissä ahmimishäiriötapauksissa asiantuntijan kanssa keskustelu voi jo helpottaa tilannetta ja oloa. Sairastuneelle on tärkeintä saada kannustusta ja neuvontaa hoidosta.

Bulimian taustalla on usein stressitila. Vähentämällä stressiä voi vähentää ahmimisen aloittamisen alttiutta. Stressiä voi vähentää ja näin ollen myös bulimiaa, esimerkiksi erilaisilla rentoutumismenetelmillä ja harrastuksilla.
Terapia ja ravintoneuvonta voivat kuulua itsehoidon lisäksi hoitoon. Erilaisia te-rapiamuotoja käytetään, kuten perhe- ja psykoterapia. Masennuksesta tai psykoottisista häiriöistä kärsivällä voidaan käyttää lääkkeitä hoidon tukena. Nämä lievittävät myös itse syömishäiriöitä.

 

Ortoreksia

Ortoreksia on syömishäiriö, johon liittyy pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti.

Ortoreksia lähtee yleensä liikkeelle halusta tulla terveemmäksi ravinnon avulla, mutta muuttuu vähitellen pakkomielteeksi. Tietenkään ihmisen ei kuulu vältellä kaikkea terveellistä ja syödä vain sipsejä, pitsaa ja grilliruokaa, mutta jos itselle laittamat rajoitteet menevät liian pitkälle, voi olla, että ihmisen terveys heikentyy - niin fyysisesti kuin henkisesti. Tämä voi näkyä esim. laihtumisena, vaikkei ruokavalion tarkoituksena olisikaan ollut laihtua, mutta kyseinen ”terveellinen” dieetti ehkä sisältääkin aivan liian vähän energiaa.

Monet urheilijat voivat sairastua ortoreksiaan. Painonlisääntymisen pelon sijaan tavoitellaan pakonomaisesti oman kehon ja elämän hallintaa ruokavalion kautta. Ortoreksiaa sairastavat ihmiset kokevat ruoan ongelmallisena ja ahdistusta aiheuttavana.

 

Lihasdysmorfia

Kun ihminen haluaa ja pyrkii kasvattamaan lihaksiaan suhteettoman suuriksi, sitä kutsutaan lihasdysmorfiaksi. Tästä kärsivät käyttävät lihasten kasvattamiseen hyvin paljon aikaa ja vaivaa.

Tästä häiriöstä kärsivällä oma ruumiinkuva on muuttunut. Heidän vartalonsa ovat hyvin lihaksikkaita, mutta he itse kokevat olevansa lihasmassaltaan lähes mitättömiä ja pieniä. Häiriöstä kärsivät eivät siis ole tyytyväisiä lihastensa kokoon sekä muotoon.
Lihasdysmorfiasta kärsivät ihmiset käyttävät vaatteita, jotka peittävät vartalon. He välttelevät myös tilanteita, joissa joutuisi olemaan vähissä vaatteissa muiden ihmisten nähden.

Lihasdysmorfiasta kärsivällä sosiaalinen elämä on häiriintynyt, koska häiriöstä kärsivällä elämään kuuluu runsas sääntöjä tarkkaan noudatettava painoharjoittelu. Jos henkilö ei pääse salille, hän voi kokea ahdistusta.

Tällaisesta häiriöstä kärsivät käyttävät usein myös lihasmassaa lisääviä aineita. Näitä aineita ovat esimerkiksi lisäravinteet, erilaiset urheiluvalmisteet sekä steroidihormonit. Erityisesti steroidit aiheuttavat vakavia terveyshaittoja, mitkä ovat annoksesta ja yksilöstä riippuvaisia. Mielihyvä, seksuaaliset halut sekä lihasmassa lisääntyvät aineiden käytön alussa, mutta ne voivat myöhemmin aiheuttaa mielialavaihteluita, hedelmättömyyttä, aggressiivisuutta sekä väkivaltaisuutta ja jopa psykoottisuutta. Lihasdysmorfian hoitona käytetään kognitiivista terapiaa sekä mielialalääkkeitä.

 

Ahmimishäiriö (BED=Binge Eating Disorder)

Ahmimishäiriö, eli BED (binge eating disorder) on tavallisin epätyypillinen syömishäiriö. BED:ssä ahmitusta ruuasta ei pyritä eroon, vaan ajan kuluessa seurauksena on usein vaikea lihavuus, joskus jopa sairaalloinen tai hengenvaarallinen ylipaino.

Kyseinen sairaus aiheuttaa usein voimakkaita häpeän ja ahdistuksen tunteita. Ahmimishäiriöön on kuitenkin olemassa hyviä hoitomuotoja, jotka auttavat sairastunutta saavuttamaan hallinnan omasta syömisestään.

 

Muita epätyypillisä syömishäiriöitä

Anorexia nervosa atypica ja bulimia nervosa atypica ovat epätyypillisiä syömishäiriöitä. Anorexia nervosa atypica eli epätyypillinen laihuushäiriö muistuttaa hieman tyypillistä anorexia nervosaa. Tässä epätyypillisessä laihuushäiriössä oireet ovat muuten samankaltaiset kuin tyypillisessä laihuushäiriössä, mutta häiriöstä kärsivällä kuukautiset eivät jää pois ja paino ei laske merkittävän alhaiseksi. Tämän takia diagnoosi ei voi olla anorexia nervosa.

Epätyypillinen ahmimishäiriö eli bulimia nervosa atypica muistuttaa myös hieman tyypillistä bulimia nervosaa. Tämä häiriö on tyypilliseen bulimiaan verrattuna kestoltaan lyhyempää sekä ylensyömisestä johtuva käyttäytyminen, kuten oksentaminen on harvempaa.