Kriisi

Kun sana kriisi mainitaan, yhdistävät monet sen ehkä ensimmäisenä kriisitilanteeseen, kuten kouluampumiseen tai liikenneonnettomuuteen. Toiset ehkä ajattelevat ensiksi kriisiä esim. parisuhteessa - kunnon riitaa poikaystävän kanssa tai avio-eroon johtavia vakavia ongelmia. Jotkut muut ehkä yhdistävät kriisi-sanan mediassa käsiteltäviin kriisitilanteihin, kuten Krim-kriisiin tai taloudelliseen kriisiin.

Miten kriisiin reagoi ja kuinka pitkä siitä tulee, riippuu paljon kriisin laadusta, ihmisen aiemmista kokemuksista ja läheisiltä saatavasta tuesta. Kriisi voi olla huomattavasti lievempi ja lyhyempi jos siihen ehtii valmistautua ennen muutosta ja jos tilanteen luonne on tiedossa.

Pahimman vaiheen ollessa ohi, tulevat usein fyysinen väsymys, aivojen käydessä yhä ylikierroksilla. Tilanteen rauhoituttua ihminen ehkä tuntee helpotusta, mutta pian myös muut tunteet voivat tulla esiin. Itku ja kipu tulevat kuitenkin usein vasta sitten, kun olet turvassa ja tilanne on hallinnassa. Jotkut ihmiset kokevat tapahtuneen jälkeen voimakasta halua kertoa tapahtumasta yhä uudelleen ja uudelleen. Toiset ehkä reagoivat unohtamalla ja lohtusyömällä, heillä voi olla univaikeuksia tai uniongelmia. Jotkut vetäytyvät toisten ihmisten seurasta, he ovat helposti ärsyyntyviä, surullisia tai alakuloisia ja muuttavat tavallista käyttäytymistään. Monet itkevät, mutta kaikki eivät tee sitä - se ei kuitenkaan tee kriisistä yhtään sen pienempää tai vähäpätöisempää. Jotkut ihmiset itkevät vain omassa rauhassaan, toiset ehkä vain seurassa. Kriisin käsittelyyn ei ole olemassa mitään oikeaa tai väärää tapaa - jokainen ihminen toimii parhaansa mukaan.

Kriisin jälkeisten ensimmäisten päivien jälkeen arkeen tulee saada järjestys ja joskus ihminen voi tarvita siinä apua. Järjestys ja rutiinit voivat vähentää huolta ja voivat luoda mielikuvan tilanteen hallinnasta.