Kuka voi tulla riippuvaiseksi huumeista?

Kuka voi tulla riippuvaiseksi huumeista?

Vastaus: Kuka tahansa. Mutta…

Ei ole olemassa mitään selkeitä, yksiselitteisiä sääntöjä siitä, kenestä tulee riippuvainen huumeista ja periaatteessa kuka tahansa voi jäädä huumekoukkuun. Syy siihen, että alkaa käyttää jotain päihdyttävää, laitonta ainetta voi vaihdella hyvinkin paljon eri ihmisillä. Samoin syyt siihen, miksi joku tulee riippuvaiseksi ja toinen ei, vaihtelevat paljon. On kuitenkin löydetty tiettyjä tekijöitä, jotka lisäävät riskiä siihen, että henkilöstä tulee riippuvainen ja on löydetty tekijöitä, jotka voivat suojella riippuvuudelta. Ne eivät pidä paikkaansa kaikkien kohdalla ja eri ihmiset reagoivat eri tavoin näihin asioihin – ja alla luetellut tekijät ovat suuntaa antavia. Voi kuitenkin olettaa, että henkilö, jolla on useampia riskitekijöitä on suuremmassa vaarassa tulla riippuvaiseksi kuin sellainen, jolla on useita suojaavia tekijöitä.

Suojaavia tekijöitä:

• Turvallinen perhe ja kasvuympäristö, jossa huolehditaan toisista

• Hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä sosiaalinen verkosto

• On hyvä jossakin ja kokee onnistuvansa siinä

• Hyvä itsetunto ja myönteinen minäkuva

• Terveelliset tavat saada hyvän olon tunne

• Lähiympäristöllä on vastuullinen suhtautuminen päihteisiin

• Ei polta eikä juo alkoholia tai on vain vähän kokemusta päihdyttävien aineiden kokeilemisesta

• Tuntee kuuluvansa yhteisöön (perhe, koulu, työpaikka, harrasteryhmä jne.)

Tekijät, jotka lisäävät syrjäytymistä:

• Epävarmuuden tunteet ja kriisit kasvuvuosina

• Yksinäisyys ja valvomaton vapaa-aika

• Koulunkäyntivaikeudet ja oppimisvaikeudet

• Huono tai olematon itsekontrolli

• Yhteyden puuttuminen turvalliseen aikuiseen

• Biologinen tai sosiaalinen perimä, on perinyt geneettisen taipumuksen jonkinlaiseen riippuvuuteen tai jäljittelee jonkun muun käytöstä

• Ympäristössä käytetään päihteitä ja päihteitä on helposti saatavilla.

• Päihdyttävien aineiden kokeiluja jo varhaisella iällä

• Altistuminen toistuvasti päihdyttävien aineiden vaikutukselle – päihtyminen eri tavoin.

Suojaavat tekijät voivat ehkäistä riskitekijöitä niin, että yksi ainoakin suojaava tekijä, esimerkiksi hyvä suhde turvalliseen aikuiseen, voi vähentää tai mitätöidä riskitekijät.

Kavereiden vaikutus

Kun on kyse huumeista, kaveripiirillä ja ”kulttuurilla”, johon haluaa kuulua, on hyvin suuri merkitys. Huumeiden käyttö ei ole milloinkaan ollut jotain, mitä kaikki tekevät, vaan sitä on ilmennyt vain tietyissä piireissä ja nuorisokulttuureissa. Esimerkiksi 1970-luvun hippikulttuurissa psykedeelisiä huumeita, kuten LSD, ja 1980-luvun juppikulttuurissa kokaiini. 1990-luvun rave-kulttuuri ei kuitenkaan ole kuollut, kuten aiemmat huumeita käyttäneet kulttuurit, vaan yhä useampi nuori ja nuori aikuinen käyttää yhä useampia erilaisia päihdyttäviä aineita. Yhä useampien asenteet huumeita, kuten marijuanaa, kohtaan ovat muuttumassa myötämielisemmiksi, minkä vuoksi huumeet eivät ole enää epätavallisia pienen Pohjanmaan nuorisoporukoissa. Tiedämme, että huumeita on kouluissa, nuorisotansseissa, mökkibileissä – pian useimmissa ympyröissä, joissa nuoret pyörivät.

Joissakin piireissä huumeita liikkuu enemmän kuin toisissa. Huumeiden käyttöä ei tule aloitettua yksin. Huumeiden käyttöä ei myöskään jatka yksin, vaan huumeita käyttävään elämäntyyliin kuuluu houkutella mukaan muitakin. Huumeidenkäyttäjälle kyse on ensisijaisesti oman huumeiden saannin varmistamisesta, sillä saanti on varmempaa, kun käyttäjiä, myyjiä, salakuljettajia ja viljelijöitä/valmistajia on useampia kaveripiirissä. Huumeidenkäyttäjät käyttävät monia eri keinoja saadakseen värvättyä uusia käyttäjiä, niin psykologista markkinointia siitä, miten kovaa/nautinnollista/luonnollista/vaaratonta se on, kuin ryhmäpainetta ja tunteilla kiristämistäkin. ”Tässä jengissä kaikki polttavat – jos haluat olla mukana, poltat myös tai lähdet porukasta”. Huumeidenkäyttäjällä voi olla monia kaunopuheisia argumentteja ja ”faktoja” toisten ylipuhumiseen – ja hän voi olla itse täysin vakuuttunut niistä, vaikka ympäristö näkee, että argumentit ovat perusteettomia ja järjettömiä.

Jos ryhmän enemmistö käyttää päihdyttäviä aineita, on sellaisen, joka ei niitä käytä, valittava alkaako käyttää vai etsiikö muita kavereita. Mitä enemmän huumeiden käyttöä näkee, sitä ”luonnollisemmalta” ja tavallisemmalta se tuntuu, ja sitä enemmän madaltuu oma kynnys alkaa käyttää.

Koska huumeiden käyttö vaikuttaa aivoihin, tunne-elämään, tärkeysjärjestykseen, arvoihin ja pyrkimyksiin asettaa oma huume elämässä tärkeimmäksi asiaksi (katso otsikko Miksi huumeista tulee helposti riippuvaiseksi), ei huumeiden käyttäjä noudata samoja sosiaalisia ja emotionaalisia sääntöjä kuin muut. Huume on AINA etusijalla. Siksi huumeidenkäyttäjään ei voi luottaa ystävänä eikä lähimmäisenä. Huumeidenkäyttäjä voi kyllä yhdellä hetkellä päättää olla jättämättä kaveria pulaan (esimerkiksi huolehtia, ettei kaveri ota vahingossa yliannosta), mutta tosipaikan tullen kaverin huumevarasto, arvoesineet, pankkikoodit ja rahat voivat merkitä enemmän kuin kaverin elämä.