Ruuturiippuvuuden negatiiviset seuraukset

Ruuturiippuvuuden negatiiviset seuraukset

Nykyään matkapuhelimen käyttö on varsinkin nuorilla paljon muutakin kuin vain soittamista tai tekstiviestien lähettämistä. Kännykällä voi kuvata, filmata, olla netissä, pelata ja ”seurustella” somessa ja niin edelleen. Halutaan seurata, mitä maailmalla ja ystäväpiirissä tapahtuu, mutta jatkuva netissä roikkuminen ja tavoitettavissa oleminen voi johtaa stressiin, huonontaa elämänlaatua ja aiheuttaa riippuvuutta.• Koko ajan tavoitettavissa oleminen on stressaavaa. Koskaan ei saa olla oikeasti rauhassa ja viettää ”omaa aikaa”, mikä on arvokasta, jotta voi rauhoittua, sulatella vaikutelmia ja miettiä itseään ja elämäänsä. On tärkeä taito osata olla myös yksin, eikä sitä opi, jos on toisten tavoitettavissa 24/7/365.


• Koko ajan tavoitettavissa oleminen on stressaavaa. Koskaan ei saa olla oikeasti rauhassa ja viettää ”omaa aikaa”, mikä on arvokasta, jotta voi rauhoittua, sulatella vaikutelmia ja miettiä itseään ja elämäänsä. On tärkeä taito osata olla myös yksin, eikä sitä opi, jos on toisten tavoitettavissa 24/7/365.

• Jos jatkuva informaation ja impulssien virta, joka tulee netin ja puhelimen kautta on liian kiivastahtinen ja antaa liikaa tietoa kerralla, ei ehdi omaksua kaikkea. Ei ehdi oppia ja muistaa kaikkea ja on vaikeaa erotella, mikä on tärkeää ja mikä ei. On myös vaikeampi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, jos esimerkiksi puhelimeen kilahtaa pieninkin tapahtuma somessa, sovelluksissa ja peleissä, joita seuraa aktiivisesti.

• Nykyään älypuhelimen käyttäjä tylsistyy harvoin jos koskaan, sillä puhelimella voi viihdyttää itseään, jos esimerkiksi joutuu odottamaan. Se, ettei ole enää tylsää tai ”mental downtime” tekee sen, että rentoutamme aivojamme harvoin tai emme koskaan, niin että voisimme esimerkiksi saada uusia ideoita, olla luovia tai tehdä oivalluksia.

• Jos käyttää paljon aikaa valoisan ruudun edessä, varsinkin ennen kuin käy nukkumaan, se antaa aivoille silmien kautta signaalin, että nyt on aika olla hereillä ja pirteä. Jotta voi nukahtaa, aivot tarvitsevat signaalin, että nyt on pimeää, eli on yö. Valon määrä säätelee myös vireystilaa ohjaavia hormoneja. Jos on lisäksi aktiivinen juuri ennen nukahtamista, pelaa esimerkiksi nopeutta ja keskittymiskyky vaativaa peliä, aivot ovat edelleen aktiiviset ja kestää pitempään, ennen kuin voi rauhoittua nukkumaan.

• Mitä enemmän aikaa käytämme puhelimen kanssa, sitä vähemmän annamme aikaa perheelle ja ystäville reaalimaailmassa. Se tekee vähemmän sosiaaliseksi – päinvastoin kuin luulisi, kun on esimerkiksi aktiivinen somessa. Mutta paljon siitä, mitä tehdään puhelimessa ja netissä, on yksisuuntaista kommunikaatiota ja sitä, että otetaan enemmän passiivisesti vastaan kuin mitä itse annetaan. Lisäksi se tapahtuu tekstimuodossa, ja teksti on selvästi latteampaa ja köyhempää kuin puhuminen kasvokkain, kun mukana on kehonkieli, äänensävyt ja paljon enemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja -sääntöjä. Ei myöskään saa tärkeää läheisyyttä ja kehokontaktia, joka tekee meistä terveempiä ja onnellisempia.

• Tutkimus osoittaa, että ennen kaikkea some vaikuttaa merkittävästi itsetuntoon ja itseluottamukseen. On suhteellisen helppo valita itse, millaisen kuvan antaa itsestään ulospäin: voi piilottaa tiettyjä ominaisuuksia ja korostaa toisia, julkaista vain ne kuvat ja materiaalit, joihin on itse tyytyväinen ja luoda haluamiaan profiileja seuraamalla niitä sivuja ja henkilöitä, jotka vahvistavat halutunlaista kuvaa. Koska useimmat haluavat näyttää vain hyvän ja kadehdittavan, tavalliset ihmiset tuntevat olonsa usein huonommaksi – koska elämä ei ole täydellistä, ei mikään ole. Somessa kilpaileminen ja vertaileminen on vielä pahempaa kuin oikeassa elämässä. Sillä voi olla huono vaikutus siihen, miltä itsestä tuntuu. Sitä paitsi: eivätkö kaikki teeskentele somessa, valehtele vähän siitä, millaista elämä on? Joten ovatko ystävyyssuhteet siellä aitoja, todella aitoja?

• Netissä ja somessa kuluu usein paljon aikaa turhan ja roskan seulomiseen – vain pieni osa on sellaista, joka todella kiinnostaa tai josta on jotain hyötyä. Vaikka esimerkiksi surfailee netissä tai pelaa rentoutuakseen, ei se välttämättä ole antoisaa. Esimerkiksi ne pelit, joihin jää koukkuun, ovat usein sellaisia, joista ei varsinaisesti opi mitään, vaan tulee vain paremmaksi pelaamaan niitä.

• Suurin osa ruudun käytöstä edellyttää, että on paikoillaan. Poikkeuksiakin tietenkin on, kuten esimerkiksi musiikin tai äänikirjojen kuuntelu puhelimen kautta treenatessa, mutta yleensä sääntönä on, että mitä enemmän on ruutuaikaa, sitä enemmän istuu. Paikoillaan istuvan elämän sanotaan olevan perussyynä useimpiin kansantauteihimme, kuten jännityspäänsärkyyn ja keskivartalolihavuuteen. Melko nopeasti voi myös huomata fyysisiä haittoja, kuten kuivat silmät, niskasärky, univaikeudet, painonnousu ja painonlasku.

• Kaikki nykytekniikan tarjoamat oikotiet voivat tehdä tyhmemmäksi ja haitata eri ominaisuuksien ja osaamisen kehittymistä. Esimerkiksi tulee huonommaksi hahmottamaan maantiedettä tai noudattamaan ajo-ohjeita, jos käyttää aina GPS:ää tai nettikarttoja. Oikeinkirjoitus, kielioppi ja itsensä ilmaiseminen kärsii, jos käyttää esimerkiksi puhelimen sanakirjaa ja ehdotettuja sanoja ja emojeita. Kärsivällisyys ei parane siitä, että vastaus löytyy usein muutamalla klikkauksella parissa sekunnissa. Hemmotteleeko netin kautta saatava apu meidät pilalle? Tuleeko meistä huonompia ajattelemaan itse, keksimään omia ratkaisuja yrityksen ja erehdyksen kautta ja tekemään asioita sen sijaan, että odotamme muiden tekevän ne puolestamme?

• Puhelin ja muu elektroniikka vaatii lähes aina suurimman osan huomiosta, joten vaikka luulisi, että on ihan ok tarkastaa sähköpostinsa oppitunnin tai luennon aikana, ei voi keskittyä yhtä aikaa sekä puhelimeen että kuuntelemiseen – siksi tärkeitä asioita voi mennä ohi. Liikenteessä puhelimen käyttö on jopa hengenvaarallista! Ei näe, minne menee eikä voi seurata, mitä ympärillä tapahtuu eikä voi ennakoida, minne autot ovat menossa. Jos esimerkiksi katsoo puhelimeen sekunnin, kun ajaa autolla 40 km/h, auto on ehtinyt liikkua sinä aikana kymmeniä metrejä – pahimmassa tapauksessa törmätä koululaiseen tai kuorma-autoon. Tekstiviestiä kirjoittavat taitavat olla liikenteessä vaarallisempi kuin rattijuopot! Välittävätkö he enemmän sosiaalisista kontakteistaan kuin omasta – ja muiden – elämästä?