Kenestä tulee sokeririippuvainen ja miksi?

Kenestä tulee sokeririippuvainen ja miksi?

Sivu lyhyesti: Oma kemiamme ja geenimme vaikuttavat siihen, miten reagoimme sokeriin. Siksi toisista tulee helpommin sokeririippuvaisia kuin toisista. Elämäntavoillamme ja ravintotottumuksillamme voimme vaikuttaa siihen, miten reagoimme siihen, mitä syömme, ja perussääntö on kohtuudella kaikkea. Kun keho saa liikaa sokeria, sen täytyy tuottaa insuliinia. Sen vuoksi keho reagoi insuliiniin vähemmän ja polttaa vähemmän rasvaa.
Väitetään, että vain noin 15 prosentilla kaikista aikuisista on vahva mieltymys makeaan (makeanhimo). Mutta toisten lähteiden mukana jopa 75 prosenttia aikuisista on herkistynyt sokerille (tulevat helposti riippuvaisiksi, koska heidän kehonsa reagoi voimakkaasti verensokeritason heilahduksiin) ja heistä joka neljäs on erityisen herkistyneitä. Joidenkin muiden asiantuntijoiden mukaan herkistyminen vaihtelee henkilöittäin, vastaavalla tavalla kuin se, että kaikista alkoholia käytävistä ei tule alkoholisteja.

Kehomme kemia on ainutlaatuinen ja geeneilläkin on vaikutusta. Toiset vaikuttavat voivan ahmia miten paljon hyvänsä eikä sillä ole vaikutusta, mutta toiset eivät voi syödä kuin muutaman palan suklaata ennen kuin heille tulee huono olo makeasta. Jotkut voivat siksi tulla helpommin riippuvaiseksi sokerista kuin toiset. ”Sokerille herkistyneet voivat olla sekä ali-, yli että normaalipainoisia. Heillä voi olla ruokariippuvuus, mutta näin ei välttämättä ole.” Elämäntavoillamme ja ravintotottumuksillamme voimme tietenkin vaikuttaa siihen, miten reagoimme siihen, mitä syömme, ja perussääntö on kohtuudella kaikkea.

”Nykyisin tiedämme, että jotkut meistä saavat ei-toivottuja reaktioita käyttäessään sokeria sen eri muodoissa. Jalostettu sokeri siirtyy nopeasti vereen ja laukaisee vastareaktiona liian korkean insuliinitason. Reaktio on nopea ja voimakas ja aiheuttaa tasapainon heilahduksia kehon signaaliaineissa. Se on kuin kaataisi kerosiinia traktorin tankkiin; se ei tee hyvää. Jos on geneettinen taipumus siihen, niin onnentunne sokerista on erityisen voimakas, mutta haihtuu nopeammin. Silloin haluaa lisää, ja ellei saa lisää, tulee vieroitusoireita, jotka ilmenevät mielialan muutoksina ja levottomuutena. Kun syö enemmän hiilihydraatteja, tuntee olonsa tilapäisesti paremmaksi, mutta veren sokeripitoisuus jojoilee.”

Kun keho saa paljon sokeria, sen on kompensoitava sitä tuottamalla enemmän insuliinia. Se vuorostaan tekee kehon vähemmän herkäksi insuliinille, minkä vuoksi keho polttaa vähemmän rasvaa: sokerista syntynyt ylimääräinen energia varastoituu rasvapoimuiksi. Siksi useimmat kevyttuotteet ovat vaarallisempia keholle: niissä ei ehkä ole paljon rasvaa, mutta sen sijaan paljon sokeria tai makeutusaineita. Sokeri varastoituu rasvakudoksiin rasvana ja makeutusaine huijaa aivoja niin, etteivät ne osaa luonnollisesti sanoa, että nyt riittää. Siksi makeanhimon lopettamiseksi ei auta, että tuotteet on makeutettu aspartaamilla, xylitolilla, sakkariinilla tai muilla, vaan tällaiset tuotteet päinvastoin parantavat mahdollisuuksia tulla sokeririippuvaiseksi.

Kysymys: kuinka moni ystävistäsi juo puolen litran light-limsan tai purkin energiajuomaa päivittäin? Hyvin harva tietää tekevänsä itselleen karhunpalveluksen, sillä näiden pitäisi olla kevyttuotteita, mutta koska ne lisäävät makeanhimoa, tulee syötyä sitäkin enemmän muuta, missä on sokeria, joka muuttuu loppupeleissä rasvaksi. Tutkijat väittävät siksi, että kevyttuotteet lihottavat enemmän kuin tavallinen sokeri, koska aivot eivät ymmärrä saavansa tarpeeksi makeaa, kun niitä huijataan makeutusaineilla.

Kun verensokeri heittelee näin ylös ja alas, se vaikuttaa koko kehoon, muun muassa hormoneihin. Stressihormonin tuotanto kasvaa, minkä vuoksi tuntee olonsa ärtyneeksi ja tyytymättömäksi ilman seuraavaa sokeriannosta. Keho karaistuu dopamiinia, nautinto- ja palkitsemishormonia vastaan, sillä ensin se saa yliannoksen sokeria niin, että se luo lisää dopamiinireseptoreita (vastaanottajia), mutta sitten kun se ei saakaan sokeria, on useampia reseptoreita vaatimassa dopamiinia ja keho tulkitsee sen dopamiininpuutteeksi. Aivot tarvitsevat yhä suurempia annoksia sitä, mikä tuottaa dopamiinia ollakseen yhtä tyytyväinen ja tyydytetty. Tähän perustuu riippuvuus: liian vähäinen dopamiini aiheuttaa vieroitusoireita. Siksi ei ole kaukaa haettua ajatella, että niistä, joista on tullut sokeririippuvaisia voi myös tulla paljon helpommin alkoholisteja ja narkomaaneja. Heillä on siihen jo malli aivojen kemiassa ja hermoradoissa, jotka ovat ärsyttäneet liikaa dopamiinireseptoreita.

Millainen on sokeririippuvuudesta kärsivä?

Useimmiten sanaa sokeririippuvuus käytetään hiukan väärin, sillä useimmat eivät ole oikeastaan riippuvaisia makeasta. Useimmat tuntevat vain hallitsematonta himoa johonkin makeaan ja kipaisevat ehkä kauppaan tai tutkivat niin usein kaappeja kotona, että se alkaa kolkuttaa omaatuntoa ja näkyä vaa’alla ja kukkarossa. Monista tulee kuitenkin oikeasti riippuvaisia, ja he reagoivat voimakkaasti, elleivät he saa makeaa. Joillakin voi olla oikeita vieroitusoireita, kuten muillakin riippuvaisilla. Erityisesti sokerille herkistyneet tuntevat koko ajan mielitekoa vääränlaiseen ruokaan ja elleivät he saa sitä, voivat mielialat vaihdella voimakkaasti: yhdellä hetkellä heillä on kokonaan voimaton olo ja veto pois, he voivat olla masentuneita tai unohdella, kärsiä keskittymisvaikeuksista ja olla sekavia. Hetken kuluttua he ovat luovia, ihastuttavia, valppaita ja energisiä. Näin on ilman, että he välttämättä edes tietävät, mistä on kysymys, mutta ympäristö kyllä taatusti huomaa mielialan vaihtelut.

Liika sokeri voi lääketieteellisen tutkimuksen mukaan aiheuttaa monia ongelmia kehossa ja monia sairauksia (Lista ruotsiksi tässä linkissä: http://www.bittensaddiction.com/addiction/hjarnan/). Yksi ongelma on kuitenkin yleistynyt nopeasti ja siitä puhutaan yhä enemmän: erilaiset ruoka-aineallergiat ja ruoansulatusongelmat. Kyseessä voi olla kaikki turvonneesta vatsasta gluteeniallergiaan, ilmavaivoista suolistosairauksiin ja vitamiinien puutoksesta maksan ylikuormitukseen. Keho on niin tottunut vääränlaiseen ravintoon, että esimerkiksi suolen bakteerikanta, jonka pitäisi auttaa ravintoaineiden talteenotossa, on koostumukseltaan ihan vääränlainen. Sokerille herkistyneellä ihmisellä on siksi usein myös muita ongelmia ruoan kanssa eikä hän voi syödä sitä tai tätä saamatta siitä vatsakipuja.

Jos sinulla on kysymyksiä ravinnosta ja painosta, kysy nimettömänä asiantuntijoiltamme muun muassa ravintoneuvojalta, terveydenhoitajalta, henkilökohtaiselta valmentajalta ja syömishäiriöiden asiantuntijalta) palvelusta Kysy pois!