Kaksi elämää ja yksi yhteinen

Kaksi elämää ja yksi yhteinen

Kuten jo kirjoitimme Sanat-palikassa, on oman elämän ja kokemusten olemassaolo tärkeää, jotta toiselle voisi kertoa omista asioistaan. Mutta jos pari lopettaa puhumisen ja yhdessätekemisen toistensa kanssa, alkavat molemmat luoda omaa, erillistä maailmaa vain itsellensä. Jos puhutaan vain siitä, kumpi tänään käy kaupassa ja lähdetään sitten omien harrastustensa pariin ja nukahdetaan lopulta sohvalle sanomatta mitään merkityksellistä toiselle koko päivän aikana, on luonnollisesti toisistaan eron kasvamisen riski suurempi.

Tämän vastakohta, toistensa seurassa oleminen 24/7 ja kaikkien harrastusten, ystävien ja unelmien jakaminen taasen saa oman elämän hiljalleen katoamaan kokonaan. Ihmiset puhuvat yleensä rakastuneena omasta puoliskostaan, että ilman kumppania tuntisi itsensä puolinaiseksi, josta rakkaus tekee kokonaisen. Mutta voi olla vaarallista luulla, että elämästä tulisi täydellistä silloin, kun on löytänyt kumppanin. Ei vain siksi, että se on mahdotonta ja johtaa pettymyksiin, mutta myös koska on vaarallista, jos pari kasvaa liiaksi yhteen. On vaarallista olla niin riippuvainen toisesta, ettei esimerkiksi voi lähteä matkalle tai olla yksin yhtä iltaa.

Kannattaa ennemmin ajatella 1+1=2 (eikä ½+½=1).

Vaikka olisimme suhteessa, pitää meidän silti voida löytämään oma ”minämme” uuden suhteen ensihuuman jälkeen. Meidän pitää kehittyä ja kasvaa yksilöinä, ei siiamilaisina kaksosina. Kaikki tarvitsevat omaa aikaa ja oman tilansa suhteessa. Meillä pitää esimerkiksi voida olla omia kavereita ja harrastuksia, mutta myös mahdollisuus olla yksin ja rauhassa silloin tällöin. Meillä pitää yksinkertaisesti olla omat elämämme, jotka ovat sisältörikkaita, merkityksellisiä, antoisia ja mielenkiintoisia ja jotka tekevät meidät onnellisiksi ihmisinä. Jos meidän oma elämämme ei ole merkityksellistä, yritämme ehkä elää elämäämme kumppanimme kautta. Todellisuudessa kukaan toinen ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, onni tulee aina sisältäpäin. Jos olemme yleisesti tyytymättömiä elämäämme, heijastuu se usein myös parisuhteeseen negatiivisesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että suhteessa pitää tasapainoilla toiselle tilan antamisen ja omien odotustensa välillä. Ehkä tätä voisi kuvailla siten, että suhteessa antaa itsestään puolet pois ja saa tilalle aivan uuden puolen. Tämä puoli ei kuitenkaan ole kumppani vaan teidän yhteinen elämänne. Parisuhde koostuu monista pienistä ja isoista kompromisseistä, muutoksista, uhrauksista ja voitoista.

Esimerkki: Tietenkin hänen tulee saada mennä ystäviensä kanssa ajamaan moottorikelkalla, sillä se tekee hänet iloiseksi, mutta toisaalta hän ei voi tehdä sitä joka viikonloppu ja jättää sinua huomiotta. Hänen pitäisi tehdä kompromissejä, jotta myös te saatte yhteistä aikaa, samanaikaisesti, kun hän myös ottaa kaverinsa kutsut huomioon. Ehkäpä sinä voisit joskus mennä mukaan hänen mieliksi (vaikka se sinusta olisi tylsää ja siellä tulee kylmä). Tai sitten voit tavata omia ystäviäsi silloin, kun hän moottorikelkkailee omien kavereidensa kanssa. Toinen osapuoli ja hänen toiveensa pitää kuitenkin ottaa huomioon.

Parisuhteessa olevat eivät enää ole yhtä vapaita tekemään mitä he haluavat, mutta suhteen ei kuitenkaan pidä olla kuin köysi, jossa roikutaan tai jolla sidotaan joku kiinni. Köyden pitää sen sijaan olla kuin vuorikiipeily-köysi, sen, ja toistensa, avulla, parin molemmat osapuolet pääsevät huipulle.

Lähteet ja lisää lukemista