Oon kertonut mun vanhemille siitä sosiaalisesta ahdistuksesta ja kävin kuraattorin luona ja sieltä pääsin jollekki psykiatrille mutta en pystynyt puhumaan hänelle kunnolla asioistani enkä siltä mistä minusta tuntui. Hän kysyi että onko ollut apua käydä hänen luonaan ja onko tullut helpommaksi käydä koulussa oon aina sanonut että joo menee paljon paremmin vaikka ei oikeasti mene. Tällä hetkellä olen tämän psykiatrin järjestämässä ryhmässä ja siellä on ihan hirveä käydä, kun alkaa ahdistamaan ja tulee paniikki kun olen siellä.
Silloin kun kävin hänen luona yksi hän kysyi kysymyksiä ja tehtiin jotain testejä, mutta aina kun tehtiin niitä ja hän kysyi jotain hän vastasi minun puolesta enkä saanut itse sanoa mitä ajttelin, enkä uskaltanut sanoa hänelle että en olisi vastannut noin tiettyyn kysymykseen. Hän saattoi vaikka kysyä että ärsyynnytkö helposti ja olisin halunnut sanoa joo, mutta hän sanoi enne minua että "et sinä taijja kyllä ärsyyntyä helposti" ja en uskaltanut väittää vastaan. En uskaltanut oikeasti kertoa hänelle tai kellekkään kuinka paljon minua ahdistaa ja miltä minusta oikeasti tuntuu. Sitten kun yksityiset käyntini hänen luona loppui hän sanoi vain "ei sinulla varmaan ole mitään hätää sulla on vaan vähä stressiä" ja se tuntui pahalta koska en ollut saanut sieltä mitään apua ja ei tunnu siltä että olisi vain vähän stressiä.
Siitä masennuksesta en ole kertonut kellekkään mutta olen lukenut paljon ja oireet ovat samanlaisia, ole nmyös tehnytt niitä testejä ja ssanut korkeat pisteet. Isälleni mainitsin kerran masennuksesta ja hän sanoi että sitä pitää tarkaila mutta en usko että uskallan kertoa siitä sen enempää.
Muttä en tiedä miten sanoisin jollekkin että haluan uuden psykiatrin tai jonkun muun kelle voisin oikeasti puhua silleen että se tuntuisi turvallisesta ja mukavalta. Koska haluaisin edes vain kertoa jollekkin miltä oikeasti tuntuu ja saada tietää onko mahdollisesti sosiaalista ahdistusta vai onko se vain jotain muuta? nojoo
Nuorisotiedottaja Lila Vastaa
Hei,
Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi. Kirjoittamasi perusteella vaikuttaisi siltä, että olet miettinyt näitä asioita paljon ja ne vaikuttavat vaivaavan sinua. Olet hienosti ottanut omatoimisesti asioista selvää, se on todella hyvä asia. Olen todella pahoillani, että psykiatrin kanssa ei löytynyt yhteistä säveltä ja ettet kokenut tulevasi kuulluksi hänen vastaanotollaan. Se tuntui varmasti todella pahalta.
Toivoisin, että voisit olla rehellinen sinua auttaville ammattilaisille ja kertoa heille miltä sinusta oikeasti tuntuu. Ymmärrän, että se voi tuntua pelottavalta, mutta he eivät kykene auttamaan sinua, mikäli he eivät tiedä miltä sinusta todellisuudessa tuntuu. Jos koet, ettet pysty puhumaan asiasta psykiatrin kanssa, voisit kertoa asiasta jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle esimerkiksi vanhemmillesi tai koulukuraattorille. On ensiarvoisen tärkeää, että ammattilaiselle puhuminen tuntuu sinusta turvalliselta ja mukavalta. Kukaan ei halua jakaa henkilökohtaisia kokemuksia jollekin, jonka kanssa ei ole turvallinen olo. Se, ettei kaikkien aikuisten kanssa tunnu hyvältä puhua itselle kipeistä asioista, on täysin normaalia. Välillä valitettavasti käy niin, että henkilökemiat eivät auttavan aikuisen kanssa kohtaa. Se ei ole kenenkään vika, niin vain joskus käy. Älä siis syytä itseäsi, tämä ei missään nimessä ole sinun vikasi.
Miltä koulukuraattorin kanssa puhuminen tuntui? Oliko sinulla turvallinen ja mukava olo kun jaoit mietteitäsi hänen kanssaan? Voit aina varata kuraattorille uuden ajan kertoaksesi miten psykiatrin kanssa meni ja yhdessä miettiä, miten voisitte asian kanssa edetä. Mikäli kuraattori ei tunnu sellaiselta henkilöltä, jolle voisit kertoa näistä asioista, voit kääntyä esimerkiksi nuorisoaseman puoleen. Nuorisoasema Fiilis tarjoaa keskusteluapua nuorille maksuttomasti ja luottamuksellisesti. Voit varata ajan soittamalla tai lähettämällä tekstiviestin numeroon 040 8051216 (David Sandström) tai 040 1594260 (Tina Halpin). Jos uuden aikuisen tapaaminen kasvotusten jännittää ja hermostuttaa sinua liikaa juuri nyt on olemassa myös tahoja, joihin voit olla yhteydessä puhelimitse tai chatin kautta. Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin 116 111 päivystää ma-pe klo 14–20 ja la-su klo 17–20 vuoden jokaisena päivänä. Sekasin-chat tarjoaa keskusteluapua nuorille anonyymisti ma-pe klo 9–24 sekä viikonloppuisin klo 15–24. Chatin löydät täältä. Puhelun tai chatin kautta pääset keskustelemaan sinua vaivaavista asioista ilman, että sinun tarvitsee tavata toisessa päässä vastailevaa henkilöä. Nämä mainitsemani tahot ovat olemassa nuorten auttamiseksi ja tukemiseksi, joten he auttavat sinua mielellään.
On todella hienoa, että uskalsit kirjoittaa sinua vaivaavista asioista tänne Decibeliin, kiitos siitä. Olet rohkea uskaltaessasi kertoa avoimesti tuntemuksistasi ja kokemuksistasi. Toivon, että uskaltaisit puhua jollekin aikuiselle näistä asioista, jotta et jäisi tuntemuksiesi kanssa yksin. Vaikka sinua auttanut aikuinen ei tällä kertaa tuntunut sinusta turvalliselta, ei se tarkoita sitä, ettei kukaan aikuinen voisi auttaa sinua. Uskalla yrittää uudestaan, vaikka se tuntuisikin pelottavalta, olet sen arvoinen <3
Voimia tulevaan!
Halit, Lila
Kommentit
Kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä sivua.
Lähetä kommenttisi