Riiteleminen – repivää vai rakentavaa

Riiteleminen on luonnollinen osa suhdetta, se ikään kuin kuuluu asiaan. Riita voi olla hyödyllistä ja johtaa johonkin hyvään, kunhan osataan riidellä rakentavasti. Rakentavasti riiteleminen tarkoittaa, että pystyy näkemään tilanteen molempien näkökulmista eikä nimittele tai vähättele toista eri tavoin.

Riitojen välttely taas on tuhoisaa. Moni yrittää kaikin mahdollisin keinoin välttää kumppanin kanssa riitelyä, ja syitä siihen voi olla monia. Yksi on konfliktien pelko eli se, että riiteleminen ylipäätään on niin epämieluisaa, että tekee kaikkensa riitojen välttämiseksi. Toisenlainen konfliktien pelko on sellaista, että pelkää riitelyä paljon, koska luulee sen tarkoittavan, että suhde on huono tai epäonnistunut. Riitojen välttelyyn voi olla syynä myös se, että ei osaa riidellä. Jos ei koskaan ole kuullut vanhempiensa riitelevän tai ei ole tarvinnut itse riidellä, ei ole voinut oppia omista kokemuksistaan. Tai sitten ei vain tiedä, miksi on vihainen, ärtynyt, kiihtynyt tai surullinen. Tunnetta ei osata kuvailla eikä ongelmaa siten nimetä. Vaikka suun avaaminen tuntuisikin hiukan epämieluisalta, on parempi ystävällisellä äänellä sanoa sanottavansa pikkuasioistakin silloin kun asiat vielä ovat pieniä.

Toisen näkökulmasta asioiden katsomisen oppiminen on yksi niistä tuhansista pienistä opeista, joita suhteen toimimiseen tarvitaan. Jos et pysty sanomaan siitä, kun toinen tekee jotain, minkä sinä koet vääräksi, hän ei pysty oppimaan ”virheistään”.

Esimerkkejä repivistä riitelytavoista (joita ei ehkä aina voi välttää):

• Rumien keinojen käyttäminen. Niistä ei seuraa mitään hyvää. Kysymyksiin vastauksena annettu hiljaisuus tuo tilanteeseen yhä enemmän jännitettä.
• Kostaminen, esimerkiksi:”jos sovitut treffit kerran unohtuivat, niin voinhan mäkin ”unohtaa” tulla paikalle vaikka hän odottaa”.
• Joka ikisestä pienestä häiritsevästä asiasta riiteleminen. On voitava hyväksyä, että joitakin asioita ei vain voi muuttaa. Toista ei saa yrittää muuttaa liikaa, liian pitkälle menemiselle on raja.
• Kykenemättömyys tunnustaa omia puutteitaan tai virheitään hajottaa suhdetta. Hölmöyksien tunnustaminen vaatii rohkeutta ja itsensä tuntemista. Se on raskasta ja vaatii sisäistä vahvuutta! Molemmat eivät läheskään aina ole yhtä mieltä siitä, että toinen todella olisi tehnyt jotain väärin. Rakkaus perustuu paljolti toisen näkökulmasta katsomiseen ja tunteiden huomioon ottamiseen riippumatta siitä, miten epäoikeudenmukaisia tai järjenvastaisia ne sitten ovatkaan. Siinä on eroa, tunteeko itsensä haavoittuneeksi ja surulliseksi vai pitääkö jääräpäisesti tunteista kiinni voimatta antaa anteeksi ja jättää asia taakseen. On tärkeää, että suhteesta ei muodostu valtataistelua: kuka on väärässä ja kuka oikeassa. Kaikkien pitää pystyä sanomaan anteeksi.

Vinkkejä rakentavaan riitelemiseen:

• Vahvistakaa toistenne tunteita! Sano esimerkiksi ”Kuulen, että olet vihainen, koska tulen aina liian myöhään.” Silloin kumppani ymmärtää, että olet tietoinen hänen tunteistaan ja siitä, että asia on hänelle ongelma. Ei tarvitse olla samaa mieltä, eikä muita selityksiä tai perusteluita tarvita. Kyse ei aina ole siitä, kuka on oikeassa tai väärässä vaan oikeudesta saada tuntea niin kuin tuntee, myös negatiivisin tuntein.
• Selitä, miltä eri teot ja sanat sinusta tuntuvat! Sano paitsi se, mikä on väärin, myös miksi se on väärin, koska se saa sinut tuntemaan väärällä lailla. Tunteet eivät aina ole loogisia eikä niille ole järkevää syytä, mutta silti ne ovat olemassa. Syy ei ehkä olisi ongelma ilman tunnetta, vai kuinka?
• Antakaa toisillenne puheenvuoro! Anna toisen puhua loppuun ja kuuntele.
• Ota aikalisä ennen kuin riita paisuu isoksi. Joskus riittää, että pitää tauon ja käy ulkona ottamassa raikasta ilmaa. Se auttaa ajatuksia jäsentymään, rauhoittaa sydämen sykettä ja tunteita ja näkemään taas selvemmin. Alustakin voi aloittaa, jos niin halutaan! Tauko auttaa sinua löytämään oikeat sanat ja ajattelemaan ajatukset ja vaikutukset loppuun asti. Niin näet helpommin taustalla olevat syyt ja pystyt näkemään anteeksipyyntöjen ja hyökkäysargumenttien ja muiden asiattomuuksien ohi. 

Suhteessa ei koskaan tulla täysinoppineeksi mutta paremmaksi voi tulla, joten parin pitää pystyä auttamaan toisiaan sanomaan anteeksi. Jos on tapahtunut jotain, mistä molemmat ovat surullisia, tuloksena on paljon kiihtyneitä tunteita, joiden vallassa on vaikea ajatella selkeästi. Anteeksi-sanan sanominen voi tuntua hyvin vaikealta ja sitä vaikeammalta, mitä kauemmin aikaa sitten se olisi pitänyt sanoa. Kumppani voi auttaa sanomalla ”Olen tosi surullinen, ja haluaisin sinun sanovan anteeksi, jotta tuntuisi taas paremmalta.” Auta häntä: sano ”anteeksi” ja ”saat anteeksi”.

Miten jatkaa eteenpäin? Saivatko molemmat sanottua haluamansa? Pääsittekö ratkaisuun tai kompromissiin asti? Miten toimitte seuraavalla kerralla, kun tilanne tai syyt sen taustalla toistuvat? Miten voitte välttää tähän riitaan palaamista? Mitä sovitte? Mitkä ovat perustunteenne? Rakastatteko silti toisianne – no sanokaa se ihmeessä toisillenne ääneen! Laittakaa riita poikki.