Äitini outo käyttäytyminen

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

Kiva, että laitoit meille viestiä etkä jäänyt yksin mietteidesi kanssa. Ihan ensimmäisenä haluan muistuttaa, että hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarpeet ovat ihmisen perustarpeita eikä niissä ole mitään hävettävää! On siis täysin normaalia kaivata läheisyyttä ja poikaystävää. Toisaalta tekstisi herätti minussa ajatuksen siitä, että ehkä kaipaat kovasti rakastetuksi tulemisen ja hyväksytyksi tulemisen tunteita äitisi puolelta?

Tekstisi sisälsi paljon isoja, sinulle varmasti tunnepitoisia asioita. Kerroit vanhempiesi avioerosta, johon on varmasti vähintäänkin myötävaikuttanut isäsi pettäminen. Vanhempien ero on eittämättä sattunut äitiisi kovasti eikä ihme: petetyksi tuleminen aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä ja voi nostattaa hyvin vaikeita tunteita sekä vaikuttaa paljon turvallisuuden tunteen kokemiseen. Äitisi on saattanut kokea tilanteessa itsensä hylätyksi ja riittämättömäksi, satutetuksi; voi olla, että hän on sulkenut siitä syystä itsestään tiettyjä osia tai tarpeita (rakkaus, intiimi läheisyys?) ja siitä syystä hänen on vaikea kohdata niitä sinussakaan?

Miltä sinusta vanhempiesi ero tuntui? Tuliko se puun takaa vai olitko osannut aavistaa sitä? Oli niin tai näin, olen pahoillani, että et ole ilmeisimmin saanut tukea vanhempiesi eron hetkellä eikä vanhempien eroa ehkä olla käsitelty kanssasi asianmukaisesti, vaikka asia on koskettanut sinuakin ja sinuunkin. Vanhempien ero vaikuttaa lapseen ja nuoreen aina, vaikka ero olisi syystä tai toisesta toivottukin.

Äidin ja tyttären suhde puolestaan on aina omanlaisensa ja eri tavoin latautunut; äiti antaa tyttärelleen naisen mallin ja lapsuuden aikana tyttö samastuu usein äitiin. Nykytutkimuksen valossa myös tiedetään, kuinka herkkiä tytöt ovat ympäristön vaikutuksille ja esimerkiksi ongelmille, jotka äitiin vaikuttavat (mielenterveys jne.) Äitisi tullessa petetyksi ja kohdatessa oman henkilökohtaisen kriisinsä (joka mahdollisesti on saattanut herättää hänen koko oman aiemman henkilöhistoriansa eloon (mm. oman äitisuhteensa) on saattanut käydä niin, että äitisi kivut ovat periytyneet sinulle; joskus tällaisesta puhutaan äitihaavana. Äitihaava kuvastaa sitä, kuinka perintönä joskus äiti saattaakin antaa tyttärelleen erinäisiä haavoja; naiseuteen liittyviä kiputiloja, haitallisia ja rajoittavia olettamuksia maailmasta sekä käsittelemättömiä tunteita.

Juominen on varmasti tarjonnut äidillesi pakopaikan kivulta ja ronski huumori on mahdollisesti tuonut etäisyyttä kipeiden aiheiden käsittelemiseen. Rankan elämänvaiheen ja juomisen vuoksi oletan, että äitisi ei ole kyennyt olemaan sinulle niin läsnä kuin olisit kaivannut. Koska äitisi ja isäsi rakkaussuhde päättyi pettämiseen, oli se iso kolhu äidillesi, joka purkautui epäluottamuksena kaikkiin miehiin sanallisesti, jonka sinä kuulit. Äidin antaessa mallin tyttärelleen lähi,- ja rakkaussuhteista lienee ymmärrettävää, että tämä kaikki on vaikuttanut sinuun.

Mutta ei hätää! Nyt olet aikuinen, selkeästi tiedostava ja haluat oppia ja ymmärtää itseäsi ja äitiäsi paremmin. Olet tunnistanut itsessäsi rakkaudentarpeen. Olikin ilo kuulla, että sinulla on hyviä kokemuksia miehistä sekä siitä, että he ovat lähestyneet ja kohdelleet sinua hyvin. Ja niin kuuluukin olla. Olet rakkauden ja kaiken hyvän arvoinen. Se, että sinulla ei ole ollut koskaan miestä 25-ikävuoteen mennessä ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että sinulla ei ole ollut miestä. Se ei määritä menneisyyttäsi tai tulevaa. Sinulla on ollut aikaa kasvaa ja kehittyä ja keskittyä muihin asioihin.

Haluan myös muistuttaa, että se, miten sinun äitisi ja isäsi kävi, se ei ole sinun rakkaustarinasi. Se on sinun vanhempiesi tarina ja sillä tavalla osa henkilöhistoriaasi, joka sinua on muovannut, mutta rakkaustarinasi se ei ole. Isäsi ei ole miehesi eikä äitisi liioin. Äitisi reaktio petetyksi tulemisen jälkeen ei ole optimaalinen, mutta ymmärrettävä ja inhimillinen. Hän on mahdollisesti yrittänyt piiloutua kovan alle, jotta ei murtuisi. On kuitenkin surullista, että sinä kasvavana nuorena olet joutunut kuulemaan sellaisia puheita, jotka ovat saaneet sinut häpeämään tai työntämään luotasi pois jotakin sellaista, joka ihmisiin on miltei sisäänkirjattu; tarve rakkauteen, yhteyteen ja fyysiseen läheisyyteen. Kuten aiemmin sanoin, niissä ei ole mitään hävettävää.

Usein seksuaalisista asioista puhuminen oman vanhemman kanssa saattaa kuitenkin tuntua jopa aikuisena monesta kiusalliselta, vaikka suhde vanhempaan muutoin olisi läheinen. Toit tekstisi lopussa esiin kaverit, jotka yrittävät lohduttaa sinua lapsiasiassa. Voisitko ajatella, että jakaisit ystävien kanssa asiat, jotka saattavat tuntua myös äidistäsi kiusallisilta ja äitisi kanssa jakaa erilaiset asiat? Tai voiko kyseessä olla sukupolvikuilu? Ehkä äidistäsi ei ole oman kasvatuksena vuoksi luontevaa puhua ylipäätään seksuaalisista asioista? Usein myös on niin, että pystymme keskustelemaan asioista niin syvästi, kuin itse olemme itsessämme kys. asioita tutkineet tai hyväksyneet. Mikäli seksi on äidillesi vaikea aihe (onko? Jotenkin sain tällaisen käsityksen) olisiko parempi kunnioittaa hänen rajojaan tässä aiheessa ja yrittää löytää yhteyden jossakin muussa asiassa?

Toit tekstissäsi ilmi, kuinka sinusta tuntuu kuinka äidillesi siskon kanssa tekeminen vaikuttaa olevan hänelle tärkeämpää kuin sinun asiasi. Minulle syntyi vaikutelma, jonka mukaan ennen kaikkea (ennen poikaystävää tai muuta) kaipaisit yhteyteen äitisi kanssa; että hän näkisi ja kuulisi sinut ja pysähtyisi sinun asioidesi ja tarpeidesi äärelle, mutta hän asettaa siskonsa sinun edellesi. Ja nämä huomiot taas vievät minut ajatuksiin sinun ja äitisi suhteesta; äitihaavasta sekä siitä, missä vaikeassa tilanteessa (vanhempiesi vaikea ero ainakin äitisi puolelta) on mahdollisesti vaikuttanut sinun ja äitisi elintärkeään irtautumisprosessiin ja sinun itsenäistymiseesi. Tämä tapahtuu useimmiten murrosiässä, mutta joskus irtautumisprosessi jää ikään kuin kesken. Voi myös olla niin, että itsenäistyminen ja irtautuminen ovat tapahtuneet, mutta yhä aikuisena kaipaa vanhemmaltaan asioita, joita ilman ehkä on jäänyt; nähdyksi tulemista, kannustusta, lohdutusta.

Aikuisena miltei parasta (ja pahinta) on se, että voimme nähdä vanhempamme ihmisinä pelkän vanhemman sijaan. Nähdä se, kuinka he mitä luultavimmin ovat yrittäneet parhaansa, mutta ihmisyydestään johtuen eivät ehkä ole kyenneet tai osanneet. Emme voi muuttaa toisiamme, emme edes vanhempaamme. Emme voi myöskään pakottaa heitä toimimaan, kuten haluamme. Mutta voimme aikuisina muuttaa omia toiminta,- suhtautumis,- tai ajattelutapojamme.

Mikäli toistuvasti koet, että jäät äitisuhteessasi jotakin vaille tai sinuun koskee se, että koet jääväsi kakkoseksi äitisi elämässä tädillesi, on tietenkin ensimmäinen asia keskustella asiasta äitisi kanssa. Onko teillä sellaista keskusteluyhteyttä? Mitä jos istuisit äitisi kanssa alas ja puhuisitte näistä asioista? Syyttelemättä ja vaatimatta.

Voisit lähteä rakentamaan yhteyttä välillenne kertomalla esimerkiksi, kuinka paljon kaipaisit äitisi läsnäoloa, opastusta tai vinkkejä. Voisit myös sanoittaa, miltä sinusta tuntuu kun äitisi tuntuu arvostavan enemmän siskonsa kanssa toimimista kuin sinun kuulumisiasi. Koetko olosi ulkopuoliseksi? Tällaisessa keskustelussa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että et lähde syyttelemään, vaan puhut itsestäsi käsin. Voit kertoa omista tarpeistasi, haavoittuvaisuuksista ja toiveistasi. Esimerkiksi kaipuustasi saada lapsi tai perheellistyä. Mikäli tällainen ei tunnu luontevalta, voisi myös jonkinlaisesta keskusteluavusta tai terapiasta olla hyötyä.

Voi olla, että äiti-tytär – suhdetta toiselle avattaessa (esim. terapeutille) esiin nousee paljon muita tunteita ja elämän asioita, jotka tulee käydä läpi ennen kuin suhtautuminen ja sitä kautta suhde omaan itseen ja äitiin muuttuu, samoin kuin oma naiseus. Suhtautumisten muuttuessa voi muutoksia tapahtua myös ihmissuhderintamalla. Tietenkin myös ystäville puhuminen on tärkeää ja voi auttaa peilaamaan omia asioista, tunteita ja käyttäytymismalleja.

Lopuksi lapsiasiaan: toive lapsesta on suuri toive ja toivon, että toive toteutuu, mikäli se on todellinen. Lapsen saannille ei ole mielestäni oikeaa ikää ja toisaalta ikä ei ole tae tai este automaattisesti, vaan lapsen saamiseen vaikuttaa niin moni seikka! Mikäli haave perheellistymisestä on vahva, voi tuntua turhauttavalta ja lohduttomalta kaverien lohdutteluyritykset. Sanoit kuitenkin oivaltavasti, että kaverit eivät kuitenkaan voi miestä tuoda (eikä äitisikään.) Suosittelen, että muistelet niitä lähestymisyrityksiä, kun miehet ovat kohdelleet sinua hyvin ja alat kiinnittää huomiota mukaviin miehiin ympärilläsi sekä kuljet mieli ja sydän auki mahdollisuuksille. Olet nyt tiedostanut haitallisia tai rajoittavia ajattelumalleja menneisyydestäsi, jotka ovat saaneet sinut häpeämään naiseuttasi ja torjumaan mahdolliset ihmissuhteet. Nyt voit valita ja toimia toisin. 25-vuotiaana tiedät taas hitusen paremmin mitä haluat ja tarvitset ja voit mennä haaveitasi kohti sydän avoinna. Muistathan myös, että äitiyteen kulkee monia erilaisia polkuja. Sanon tämän vain muistutuksena.

Toivon sinulle hyvää kevättä ja rohkeutta!

Terv. Stinke