Miltä perheessä saattaa näyttää

Miltä perheessä saattaa näyttää

Oli sitten kyse mielenterveysongelmista tai jonkinlaisesta päihdeongelmasta, se vaikuttaa usein paljon perhe-elämään.

 On esimerkiksi tavallista, että sillä vanhemmalla, jolla on ongelma, on hyvin erilaisia päiviä. Alkoholistilla on ehkä päiviä, jolloin hän on hyvin juovuksissa ja voi olla humalassa hyvin väkivaltainen, itkuinen, tuhlailla rahaa, laiminlyödä kotia ja jäädä sairauslomalle. Toisina päivinä hän ehkä nukkuu ja voi huonosti tai kärsii vieroitusoireista. Toisinaan hän voi taas olla hyvässä kunnossa, iloinen ja tehokas. Silloin vanhempi voi olla hyvin säästäväinen, asettaa rajoja ja sääntöjä ja ”siivota elämäänsä”. Sama koskee monia mielenterveysongelmia ja -häiriöitä. Silloin vanhemmalla voi olla huonompia ja parempia aikoja. Esimerkiksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä voi olla jaksoja, jolloin he ovat melkein yliaktiivisia, luovia ja äärettömän onnellisia, kun taas toisina jaksoina hän on hyvin masentunut. Molemman tyyppisillä vanhemmilla voi ilmetä yhtäkkiä hyvin negatiivisia persoonallisuuden muutoksia, kuten muun muassa se, että he eivät erota juovuksissa, mikä on vaarallista ja mikä ei, tai että he syyttävät lapsia siitä, että nämä ovat kelvottomia tai rasitteena tai valitsevat ryyppykaverinsa ja uudet uljaat unelmansa omien lastensa sijaan.

Tällaisessa perheessä elävä lapsi tietää harvoin, mitä kotona odottaa, kun hän tulee koulusta. Kuvainnollisesti sitä voisi kuvata niin, ettei nuori tiedä, onko keittiönpöytä puhtaaksi pyyhitty ja sillä on suuri tulppaanikimppu vai onko se täynnä tyhjiä pulloja, ruoanjätteitä, tuhkakuppeja ja rikkinäisiä laseja.

Tämä voi luonnollisesti vaikuttaa lapsen perusturvallisuuteen hyvin vahvasti. He rakastavat vanhempiaan, mutta eivät voi luottaa näihin. Moni lapsi tällaisissa perheissä on se, joka ottaa vastuun – usein niin että varsinkin sisarusparven vanhin lapsi ottaa vastuun molemmista vanhemmista ja sisaruksista eikä niin päin, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan.

On suhteellisen tavallista, että vanhemmat, joista toinen on päihdeongelmainen tai mielenterveysongelmainen, eivät pitemmän päälle pysy yhdessä, vaan eroavat. Joskus he eroavat vain tietyksi ajaksi, mutta joskus erosta tulee lopullinen, ja vaikuttaa myös lapseen. Avioero ei sinänsä ole helppo asia yhdellekään lapselle, mutta se voi mutkistaa elämää entisestään lapselle, jonka vanhemmilla on muitakin vakavia ongelmia. Ehkä lapsesta tulee se, joka kantaa vastuuta. Ehkä lapsesta tulee olkapää, jota vasten vanhempi itkee tai tämän ”kaveri”. Ehkä lapsi jää pidemmiksi ajoiksi yksin. Ehkä vanhemmat kiistelevät huoltajuudesta tai toinen ei kanna omaa osuuttaan vastuusta lapsesta...

Jos toinen vanhempi (tai muu lähiaikuinen) on turvallinen, rauhallinen, terve, tukeva, ymmärtävä ja toimii johdonmukaisesti, lapsella on usein vähän helpompaa. Mutta sairaus/päihteiden käyttö repii usein koko perhettä eikä kukaan voi kantaa vastuuta koko perheestä ihan yksin. Vaikka toinen vanhempi on paikalla erityisesti lapsia varten, hän voi tarvita tukea muilta aikuisilta tai ammattilaisilta jaksaakseen.

Lapsesta, jonka perhe-elämä ei ole koskaan turvallista tai heilahtelee edestakaisin huonommista parempiin jaksoihin, on usein hyvin epävarma. Lapsi kaipaa usein parempia päivä ja aikoja ja kamppailee kovasti, että asiat muuttuisivat taas hyviksi. Hän oppii myös lukemaan tilanteen muutamissa sekunneissa, esimerkiksi vanhempien mielialoja, ja sopeutuu siihen heti. Lapsi ottaa ehkä eri rooleja riippuen siitä, missä kunnossa vanhempi on, hän ehkä kuuntelee ja lohduttaa ja välttää puhumasta omista ongelmistaan tai kapinoi tai luopuu omista haluistaan ja unelmistaan. Monia näistä rooleista ja tavoista voi muuttaa, jos on tietoinen niistä, jotta ei itse lapsena joudu kärsimään. Voi olla juuri sillä hetkellä helpoin ulospääsytie alkaa tiskata tai olla kiltti, kun äiti vaikuttaa ärtyneeltä, ettei tämä saisi kohtausta. Tai olla hiljaa luokkaretkestä, kun isällä on masennuskausi tai hän on siinä humalan vaiheessa, että alkaa yleensä huutaa siitä, miten kalliiksi lapset tulevat ja miten vaativia he ovat...

Kaikki lapset tarvitsevat myös rajoja ja sääntöjä – ilman niitä yhteiskunta ei toimisi. Rajat ja säännöt ovat kuin talon neljä seinää, ne kertovat, mikä on oikein ja väärin ja antavat tukea ja turvaa. Mutta perheessä, jossa on mielenterveys- tai päihdeongelmainen rajat ja säännöt voivat vaihtua päivittäin. Esimerkiksi voi olla sääntöjä, jotka koskevat kaikkea kotiintuloajoista kiroiluun, kun vanhemmat ovat kunnossa, eikä mitään sääntöjä, kun vanhemmat ovat huonossa kunnossa. Se tekee lapsista entistä turvattomampia ja hämmentyneitä ja vaikeuttaa järkevien päätösten tekemistä omassa elämässä.

 

Lapsen rooli perheessä

Joitakin tavallisia esimerkkejä:

Sankari: Kun on vanhin perheen sisarusparvesta, ottaa vastuuroolin selviytymiskeinona. Olemalla kiltti ja auttamalla yrittää saada vanhempansa lopettamaan juomisen tai huonosti voimisen tai tulemaan normaaliksi. Jo esikoulussa sankari ottaa vastuullisia tehtäviä muiden kanssa leikkimisen sijaan. On tavallista tuntea itsensä riittämättömäksi ja tuntea, että vanhempien päihteiden käyttö on oma vika. Voi myös tuntea, että on omalla vastuulla estää vanhempia kuolemasta päihteiden käyttöön/sairauteen. On tärkeää, että tajuaa, että saa epäonnistua eikä tarvitse kantaa yksin koko vastuuta. On oikeus olla lapsi eikä ole oma vika, että vanhemmat käyttävät päihteitä.

Pelle: Toinen selviytymiskeino on olla pelle. Pelle siirtää huomion päihteidenkäyttäjästä omaan käytökseensä. Pelle on usein koulun huuliveikko ja kun ongelmia tulee, niiden kustannuksella pilaillaan. Näin tehdään, koska itsetunto on huono ja on riittämätön olo. Olo on yhtä aikaa pelokas ja yksinäinen. On tärkeää, että uskaltaa puhua vakavasti ja tuntee, että on sallittua puhua ongelmistaan.

Syntipukki: Syntipukki ihan kuin pellekin yrittää vetää huomion itseensä, niin ettei ongelmat kotona näy. Tämän roolin ottaa usein perheen nuorempi jäsen, koska vanhin on ottanut kiltin roolin. Syntipukki voidaan kokea ”ongelmalapsena” koulussa, ja riitoja tulee usein. Syntipukillakin on huono itsetunto, ja hän purkaa kiukkunsa hylätyksi tulemisesta. On tärkeää tuntea itsensä rakastetuksi ja tarpeelliseksi.

Näkymätön lapsi: Näkymätön lapsi yrittää pitää mahdollisimman vähän ääntä itsestään. Hän ei halua näkyä, ja ryhmätoiminnoissakin hän on yksin. On tärkeää saada itseluottamusta kasvamaan ja uskoa itseensä ja oman tilan ottamiseen.