Mitä asialle voi tehdä

Mitä asialle voi tehdä

Ensimmäinen askel on luonnollisesti, että kerrot asiasta henkilölle, joka voi tehdä sille jotakin ja auttaa sinua.
Käänny sellaisen aikuisen puoleen, johon luotat, voitte yhdessä miettiä jatkoa. Jos pahoinpitelijän kanssa puhuminen ei auta, voitte jatkaa tekemällä lastensuojeluilmoituksen kuntasi sosiaalikeskukseen. Voitte myös ottaa yhteyttä poliisiviranomaisiin. Rikosilmoitus on tehtävä, jotta rangaistusprosessi voidaan aloittaa, poliisi voi aloittaa tutkimukset ja tehdä asialle jotakin. Rikosilmoituksen voi tehdä netissä (linkki on tässä oikealla), soittamalla paikkakuntasi poliisiviranomaisille tai käymällä poliisilaitoksella.

Lastensuojeluilmoitus

Lastensuojelulain mukaan kaikilla lapsilla on oikeus turvalliseen, sopuisaan lapsuuteen, eikä se täyty jos sinua pahoinpidellään henkisesti tai fyysisesti kotona. Lastensuojelulaissa sanotaan myös, että kaikkien aikuisten on ilmoitettava asiasta, jos hänellä on vahva epäilys kotona tapahtuvasta väkivallasta (tai missä tahansa muualla esim. koulunpihalla, nuorisotalolla, urheilutreeneissä tai ”kylällä”), etenkin jos hän on tapahtuman silminnäkijä.

Käytännössä lastensuojeluilmoitus tehdään soittamalla kunnan sosiaalityöntekijälle. Kunnan sosiaalikeskus on vastuussa näistä asioista, kaikkien kunnassa asuvien puolesta. Sosiaalityöntekijä kertoo enemmän ennen ja jälkeen ilmoituksen teon tapahtumien kulusta, kysyy yksityiskohdista ja sitten kirjoitetaan kirjallinen ilmoitus. Jos ilmoituksen tekee yksityishenkilö, hänen nimensä salataan, mutta jos ilmoituksen tekee esim. koulukuraattori, niin hänen nimensä tulee paperille. Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä tutkii asiaa, hänellä on 7 arkipäivää aikaa päättää, jos tapaus on vakava ja vaatii kunnon tutkimuksen.

Jos kyseessä on hätätapaus, siis jos väkivallasta on suoranainen vaara hengelle, terveydelle tai turvallisuudelle, sosiaalityöntekijän on heti huolehdittava, ettei väkivalta jatku (lue, mitä silloin tapahtuu Lastensuojelulaista luvusta 8 eteenpäin). Jos sosiaalityöntekijä päättää, että tapausta tutkitaan, hänellä on 3 kuukautta aikaa tehdä ns. alkuarviointi. Hän keskustelee kaikkien osallisten kanssa, yrittää saada tilanteesta selkoa ja selvittää kuka on tehnyt mitä, mitä on tapahtunut ja milloin sekä miten se on tapahtunut. Sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa pyytää apua muilta asiantuntijoilta, esim. lastenlääkäriltä tai psykologilta, joka on erikoistunut lapsiin.

Tärkeintä näissä tapauksissa on, että sosiaalityöntekijä ensisijaisesti kuuntelee lapsen omia toiveita ja tarpeita. Lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat ja nuoret alle 20 v. Sosiaalityöntekijä kysyy lasten mielipiteitä, ja lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa asian kehittymiseen, etenkin jos hän on täyttänyt 12 vuotta. Tämä tehdään täysin riippumatta esim. vanhemman tai huoltajan tahdosta. Sosiaalityöntekijän on huolehdittava siitä, että olosuhteesi ovat niin hyvät kuin vaan on mahdollista. Lasta suojellaan aina, ei vanhempia tai muita aikuisia, tämän takia sitä sanotaan lastensuojeluksi. Näinä kolmena kuukautena tai vielä kauemmin, jolloin tutkinta tehdään, sosiaalityöntekijä tapaa lasta usein (vanhempien tahdosta riippumatta), silloin käydään kaikkien mahdollisten apukeinojen läpi, jotka voisivat ratkaista ongelmat.

Tukitoimet avohuollossa

Tavalliset tukitoimet ovat mm. tukihenkilön löytäminen, joka voi auttaa sekä lasta että vanhempia käytännön järjestelyissä ja auttaa heitä löytämään henkisen järjestyksen elämäänsä. Kyse voi myös olla tukiperheestä. Sen jälkeen lapsi ja vanhemmat puhuvat esim. psykologin, perheneuvojan tai jonkun muun kanssa, joka voi hoitaa ja antaa terapiaa. Jos ongelma johtuu vanhemman liiallisesta alkoholinkäytöstä, hän saa apua raitistumisessa ja raittiina pysymisessä. Perheellä on ehkä akuutti välitön rahantarve, voidakseen ostaa ruokaa ja muita tarpeellisia asioita, tällöin sosiaalityöntekijä voi auttaa rahoituksen järjestämisessä. Jos lapsi on riittävän vanha muuttamaan kotoa, sosiaalityöntekijä auttaa kämpän etsimisessä ja työnhaussa ym. Näillä keinoilla tilanteet yleensä selviävät. Joskus sekin voi auttaa, että osalliset saavat keskustella asiasta kunnolla, kohdata totuuden ja saada vinkkejä siihen, miten he voivat selvittää ongelmat. Sosiaalityöntekijä on perheen tukena niin kauan, että hän on varma siitä, että he selviävät tilanteesta.

Huostaanotto

Viranomaiset eivät vie lasta vanhempien luota, ellei se lapsen parhaaksi ole välttämätöntä. Usein lapsi viedään vanhemmilta ainoastaan vähäksi aikaa. Se tapahtuu yleensä kun kodissa on täysi kaaos ja on olemassa vaara, että tilanne pahenee huomattavasti. Se voi myös olla ajankohtaista, kun sosiaalityöntekijä on kokeillut kaikkia muita käsikirjan keinoja, auttaakseen perhettä, mutta ongelmat eivät silti ratkea, tällöin lapsi pääsee hetkeksi muualle asumaan. Kunnan vaihtoehdoista riippuen lapsi pääsee hetkeksi sijaisperheeseen, lasten ryhmäkotiin tai lastenkotiin. Huostaanotoissa (kun sosiaalihuolto päättää, että lapsen olisi hyvä asua muualla kuin kotona väkivaltaisen vanhemman luona) pyritään ensikädessä sijoittamaan lapsi toisen vanhemman, sukulaisen tai jonkin toisen läheisen henkilön luo.

Rikokset, jotka ilmoitetaan poliisille

Tapaukset, jotka todetaan vakaviksi, on ilmoitettava poliisille. Tämä on harvinaista, koska yleensä ongelmat ratkaistaan ja tilanne paranee edellä mainittujen keinojen kautta. Harvinaisempaa on, että joku tuomitaan läheisen pahoinpitelystä, mutta rangaistus voi olla enintään 2 vuotta vankeutta. Jos väkivalta on niin vakava, että siitä voisi saada 2 vuotta vankeutta, se on ilmoitettava poliisille, vaikka kaikki osapuolet vastustaisivat sitä. Nämä rikokset ovat lueteltu Rikoslain (19.12.1889/39) luvuissa 20 ja 21.