Kriisin neljä vaihetta

07.02.2019

Kaikki kriisit ovat yksilöllisiä ja varsinkin kaikki reaktiot kriiseihin ovat yksilöllisiä ja henkilökohtaisia. Kriisien käsittelyyn ei ole oikeaa tai väärää tapaa – kukin käyttää sellaista tapaa, jonka osaa. Kriisit jaetaan yleensä neljään vaiheeseen, mutta kaikki kriisit eivät luonnollisesti etene saman kaavan mukaan.

Shokkivaihe

Shokkivaihe on yleensä se mihin ensimmäiseksi joutuu, kun jonkinlainen kriisi osuu kohdalle. Sokkivaihe voi kestää silmänräpäyksestä muutamaan vuorokauteen. Shokissa yrittää yleensä kaikella voimallaan pysyä kaukana todellisuudesta, tapahtunutta on hyvin vaikea sisäistää ja käsitellä. Tapahtunutta ei yksinkertaisesti käsitä. Tässä vaiheessa voi olla vaikeaa sisäistää muutakin informaatiota, siksi jälkeenpäin voi tuntua, ettei muista mitään siitä mitä on sanonut tai tehnyt. Kun ihmiset ovat shokissa, käyttäytyvät he hyvin eri tavoilla; osa vaikuttaa järjestelmällisiltä (vaikka pinnan alla on oikea kaaos), osa kiljuu ja huutaa, osa puhuu sekavia tai puhuu jostain ihan muusta, osa lamaantuu ja on aivan hiljaa.

Reaktiovaihe

Shokkivaiheesta siirtyy vähitellen reaktiovaiheeseen. Reaktiovaihe alkaa kun kriisiin joutunut alkaa vähitellen ymmärtää tapahtunutta. ”Miksi?”-kysymys on usein osa tätä vaihetta, kun yrittää etsiä tapahtuneelle ja omalle tilanteelleen tarkoitusta. Tässä vaiheessa aktivoituu usein myös ”vanhat tavat” käsitellä haasteita: osa kieltää kaiken, toiset muuttuvat lapsellisiksi tai itsetuhoisiksi. Osa syyttää kaikkea tai kaikkia, toiset etsivät järkeviä tai loogisia ratkaisuja. Jotkut sysäävät tunteensa syrjään. Toiset räjähtävät tunteiden voimasta. Useimmat joutuvat jonkunlaiseen suruprosessiin, koska surureaktiot ovat osa useimpia akuutteja kriisejä. Lue lisää surusta täältä. Monet kokevat myös fyysisiä kriisireaktioita, koska usein kriisin aikana nukkuu huonommin, syö huonommin ja liikkuu vähemmän.

Käsittelyvaihe

Kun kriisin akuutti vaihe on mennyt ohi (shokki- ja reaktiovaihe) alkaa niin kutsuttu käsittelyvaihe. Se on konkreettisin noin puolen vuoden ajan kriisin jälkeen. Käsittelyaiheessa huomio siirtyy vähitellen traumasta tulevaisuuteen.

Uudelleen suuntautumisen vaihe

Viimeistä ja neljättä vaihetta kutsutaan uudelleen suuntautumisen vaiheeksi. Silloin elämä alkaa rullata eteenpäin, tapahtuneen jättämät ”arvet” pysyvät ehkä sekä fyysisinä ja psyykkisinä, mutta ne eivät estä jatkamasta elämää. Elämä jatkuu ja tapahtuneen ja uuden elämän on voinut jotenkin voinut hyväksyä.

Mistä apua?


Mitä voin itse tehdä?

Monesti tapahtuneesta puhuminen voi auttaa ja muilta saatava tuki voi auttaa sinua pääsemään tapahtuneen yli.  Tätä kautta kriisiä voi myös työstää vähän kerrallaan. Riippumatta siitä, onko kyse kavereista, perheestä ja sukulaisista tai ammattiavusta ja huolimatta siitä, tarvitsetko käytännön apua vai haluatko puhua tapahtuneesta, voi olla, että joudut itse ottamaan muihin yhteyttä. Lähipiiri ei välttämättä aina itse ymmärrä, että tarvitset apua, jos et kerro sitä heille.

Kriisi mullistaa yleensä arjen, mutta jos jaksat, on sinun hyvä jatkaa normaalia arkea parhaasi mukaan - käy siis koulussa tai töissä tai nouse ainakin ylös sängystä aamuisin. Liikunta tai vaikkapa vain pieni kävelylenkki voi auttaa sinua jaksamaan. Asian "päätökseen vieminen" voi myös olla tärkeää, joten kriisiin liittyvän tilaisuuden järjestäminen voi olla järkevää, se voi olla esim. hautajaiset, muistotilaisuus tai vaikkapa läksiäisjuhlat pois muuttavalle kaverille.

Mistä voin saada apua?

Jos haluat puhua jonkun muun kuin perheesi tai ystäviesi kanssa, voit ottaa yhteyttä esim. koulukuraattoriin tai terveyskeskukseen. Jos sille on tarvetta, voit sitä kautta saada ajan psykologille tai lääkärille, joka on erikoistunut nuorten kriisihoitoon. Usein myös seurakunnilla on kriisiavustajia tai voit ottaa yhteyttä perheneuvoloihin, joissa on surutyön parissa toimivaa henkilökuntaa. Jos koet jotain hyvin vaikeaa, kuten auto-onnettomuuden tai jos joku perheenjäsenesi menehtyy, voit saada apua myös kriisiryhmiltä ensimmäisten 72 tunnin aikana tapahtuneesta. Kriisiryhmän yhteystietoja saat omasta terveyskeskuksestasi. 

Kun kriisi alkaa helpottaa

Kriisin on tapana mullistaa elämää, arkea ja tulevaisuuden suunnitelmia kunnolla. Kriisi voi pakottaa sinut miettimään elämääsi ja tulevaisuuttasi uudelleen, mutta vähitelleen opit hyväksymään tapahtuneen. Raskaimmassa vaiheessa kaikki voi tuntua pahalta ja toivottamalta, mutta kriisit voivat myös johtaa henkilökohtaiseen kehittymiseen ja ne voivat myös antaa mahdollisuuden oppia jotain omasta itsestään.

Merkkejä kriisin laantumisesta on mm. se, että alat tuntea itsesi taas turvalliseksi ja sisäinen tuskasi helpottaa. Tunnet taas olevasi tasapainossa ja voit viettää aikaa muiden ihmisten seurassa kuten ennenkin. Olet ehkä iloisempi, jaksat osallistua asioihin ja katsot tulevaisuuteen positiivisin mielin.

Teksti: Utvecklingspsykolog och samtalsterapeut Susanna Hemming



Tarkastus: Susanna Hemming

Käännös: Lena Niininen (till finska)

Lähteet: Johan Cullberg (2006) Kris och utveckling

Back