Kuraattorilla

Joskus tulee aikoja kun tarvitsee henkilöä, johon voi luottaa ja joka voi auttaa ja tukea. Vanhemmat tai kaverit eivät aina riitä – eikä se ole tarkoituskaan, hehän eivät ole ammattilaisia siinä. Sitä varten koulukurattorit ovat olemassa. Camilla Lasén on kuraattori Oxhamnin koululla Pietarsaaressa; me Decibelistä kävimme hänen luonaan juttusilla ottaaksemme selvää siitä mitä hän oikeastaan tekee.

Pohjanmaan koulukuraattorit kuuluvat koulun henkilökuntaan ja heidän pääasiallinen tehtävä on auttaa oppilaita voimaan niin hyvin, että he selviävät koulusta henkisesti. Se ei silti tarkoita sitä, että kuraattori vain yrittäisi tarkistaa että olet toimiva oppilas luokassa, sillä kuraattori voi auttaa sinua periaatteessa ihan minkä tahansa henkiseen hyvinvointiin liittyvän asian kanssa. Kuraattorin työ vaihtelee tunnista toiseen ja työn sisältö elää riippuen siitä minkälaisia tarpeita oppilailla on. Kuraattorin työ perustuu kuitenkin pääasiassa keskustelemiselle. Kuraattoreiden tärkein työkalu on kuunnella oppilaita ja jutella heidän kanssaan, ja oppilaat päättävät itse mistä he haluavat puhua, jos he tarvitsevat apua, tukea ja lohdusta.

Koulun oppilaat käyvät kuraattorin puheilla yleensä siksi, että he tarvitsevat apua jonkin heidän elämäänsä liittyvään huoleen. Se voi olla ihan mikä tahansa ongelma tai huoli, esimerkiksi kaveri- tai perhesuhteisiin liittyvä asia, stressi, ahdistus, jännittyneisyys, tulevaisuuden pelko, uniongelmat tai väärinkäyttö. Ongelma voi objektiivisesti katsottuna näyttää muiden silmissä pieneltä tai isolta mutta jokainen päättää itse -tai he jotka välittävät -mikäli ongelmat ovat sellaisia joiden kanssa tarvitsee apua ja tukea. Jokainen on yhtä tärkeä kuraattorille.

Camilla kertoo, että oppilaat ottavat usein yhteyttä häneen itse, mutta yhtä lailla myös vanhemmat soittavat ja ovat huolestuneita lapsestaan ja toivovat että kuraattori juttelee tämän kanssa. Myös kaveri saattaa olla se, joka on huolestunut ja ottaa siksi yhteyttä. Aloite voi myös tulla opettajalta tai joltain toiselta huolestuneelta aikuiselta, silti kuraattorin juttusille ei voi pakottaa ketään. Useimmissa kouluissa kuraattorin luokse mennään kun siltä tuntuu, ei pakosta. Kuraattori on olemassa jokaiselle koulussa.

Yleensä kuraattorilla käydään useammin kuin kerran, koska monessa tapauksessa ongelmaa ei voida ratkaista yhdellä kertaa. Monet kuraattorit haluavat tavata oppilaan ainakin kaksi kertaa, toisella kerralla siksi, että hän haluaa seurata mikäli tilanne, tunteet tai ajatukset ovat selvinneet. Valitettavasti kouluissa ei ole pakollista ”henkistä” terveyskontrollia nykyään, siten että kouluterveydenhoitaja kutsuisi luokseen kaikki 8. tai 9. -luokkalalaisen yksitellen ja siksi kuraattori ei välttämättä edes tapaa jokaista kaikkien vuosikurssien oppilaista.

Käytännössä tapaaminen kuraattorin kanssa tapahtuu kouluaikana. Useimmissa kouluissa oppilas tarvitsee joko todistuksen kuraattorilta opettajalle tai merkinnän Wilmaan siitä, että on tavannut kuraattorin, jotta opettaja tietää miksi on ollut poissa tunnilta. Opettajan ei kuitenkaan tarvitse tietää miksi on käynyt kuraattorilla -eikä kenenkään muunkaan. Se on jokaisen yksityisasia.
Kuraattorin luokse ei tarvitse mennä yksin jos ei halua. Ei ole epätavallista, että useampi henkilö menee kuraattorin luokse jutellakseen jostain asiasta yhdessä, joko yhden henkilön huolesta tai jostain mikä liittyy koko ryhmään. Kuraattorille voi, kuten sanottu, mennä kertomaan, saaman neuvoa ja tukea jonkun kaverin ongelmaan. Jos siis et halua mennä yksin tai jos asia koskee useampaa henkilöä, voit hyvin ottaa muita mukaan.

Kuraattorilla on vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuudesta voit lukea lisää täältä (LINKKI). Vain sellaisissa tapauksissa kun henkilö on välittömässä vaarassa oman hengen tai terveyden suhteen, kuraattori voi olla yhteydessä muihin ammattilaisiin – yksinkertaiseksi pelastaakseen henkilön. Kuraattori ei silti koskaan tee mitään selkäsi takana, vaan ehdottaa, selittää ja keskustelee kanssasi ensin keneltä tarvitsisit vielä apua ja miksi. Kuraattori ei myöskään koskaan kerro asiaistasi kenellekään koulun opettajista. Se mitä sanot kuraattorille, on salaista.

Kuraattorit ovat koulutukseltaan sosionomeja tai sosiaalityöntekijöitä. He ovat saattaneet täydentää osaamistaan esimerkkisi koulutuksilla kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa tai keskusteluterapiassa. Jos haluat varata tapaamisen oman koulukuraattorisi kanssa, voit tehdä sen sanomalla sen hänelle koulussa, pyytää jotain opettajaa varaamaan ajan sinulle tai lähettämällä sähköpostia, tekstiviesti tai soittamalla, ajan varaaminen onnistuu myös Wilman kautta. Kuraattorin yhteystiedot löytyy aina koulun kotisivustolta ja Wilmasta. Koulu pyrkii usein myös sijoittamaan kuraattorin huoneen ja mahdollisen odotushuoneen niin, ettei kukaan tai vain harva voi nähdä jonkun menevän sinne. Monesti kuraattorin huoneen tilat ovat jo suunnitteluvaiheessa sijoitettu niin, että ne ovat äänieristettyjä. Tämä vaihtelee kuitenkin eri kouluissa. Juuri Oxhamnin koulussa, jossa Camilla työskentelee, on rehtorilla, kouluterveydenhoitajalla, koulusihteerillä ja opinto-ohjaajalla yhteinen odotushuone lukittujen ovien sisäpuolella, joten kukaan ei tiedä kenelle heistä on ollut asiaa.

Kuraattorin luona käymistä ei kuitenkaan tarvitse hävetä! Jos ei voi hyvin psyykkisesti tai jos on jokin ongelma, jota ei pysty ratkaisemaan yksin, on erittäin järkevää ja vastuuntuntoista mennä juttelemaan jollekin jos jokin asia painaa mieltä. Ei kannata pitää sisällään asioita ja ajatella, ettei kuraattoria kannata vaivata sen takia, ja kuvitella että asia pitäisi selvittää yksikseen. Me ihmiset emme ole luotuja selviämään kaikesta itse ja kaikki olemme elämisen aloittelijoita ja teemme virheitä, joiden korjaamiseksi tarvitsemme apua. Ethän kulje ympäriinsä kehoosi liittyvien kipujen kanssa, vaan menet lääkäriin hakemaan apua -joten jos sielu on kipeä, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Kuten sanottu, perhe ja ystävät haluavat varmasti auttaa ja tukea ja monesti siitä on apua – mutta he eivät ole ammattilaisia, heillä ei ole samanlaisia työkaluja ja menetelmiä tai samaa kokemusta ja ymmärrystä kuin esimerkiksi kuraattorilla on. On myös tärkeää hakea apua ajoissa, ettei sielun kipu ehdi kasvaa liian voimakkaaksi.

Mikään ongelma tai huoli ei ole liian pieni tai iso. Jos kuraattori huomaa se tuki minkä hän antaa ei riitä, että tarvitaan esimerkiksi enemmän jotain tietynlaista terapiaa tai muuta apua, hän auttaa sinua löytämään oikean henkilön, jonka puoleen voit kääntyä.

Kuraattorille menemistä ei tosiaankaan tarvitse hävetä. Joskus sitä vain tarvitsee jonkun, joka kuuntelee ja osaa antaa neuvoja.