Mistä ja milloin apua?

08.02.2019

Jos on ollut hyvin masentunut vähintään kaksi viikkoa ja on muita masennuksen oireita, voi ottaa yhteyttä koulukuraattoriin tai terveyskeskukseen. Jos voi niin huonosti, että ajattelee itsemurhaa, on hakeuduttava heti hoitoon terveyskeskukseen tai psykiatrian päivystysvastaanotolle tai mielenterveystoimistoon.
Esimerkkejä hoidoista:

Erilaiset psykoterapiat, keskusteluterapiat

  • Masennuslääkkeet
  • Liikunnalla on hyvin parantava vaikutus psyykkiseen vointiimme pitkällä aikavälilläkoska liikunta saa kehon omat onnellisuus- ja palkitsemishormonit hyrräämään.
  • On tärkeää jatkaa sellaista toimintaa, josta pitää ja olla edelleen ihmisten seurassa – eristäytyminen ja kaikkien ilonlähteiden hylkääminen pahentaa masennusta.

Toisten tuki on tärkeä

Henkilöille sairastuneen lähipiirissä voi olla psyykkisesti raskas ja vaikea tehtävä auttaa ja tukea masentunutta. Ihan käytännössä se voi tarkoittaa, että huolehtii sairastuneen arjesta, esimerkiksi hoitaa kotia, lapsia ja taloutta, koska masentunut ei itse jaksa eikä selviydy kaikesta. Masennus voi hiipiä pidemmän ajan kuluessa, ja omaisten voi olla vaikeaa tajuta, kun sairas tarvitsee apua.

Parasta ja tärkeintä, mitä omaisena ja läheisenä voi tehdä, on kehottaa masentunutta hakemaan asiantuntija-apua. Sairastunut itse ei aina halua mennä lääkäriin, ja se voi vaatia aika paljon ylipuhumista. Mutta on hyvä, että itse osoittaa myötätuntoa ja yrittää ymmärtää, miten huonosti masentunut voi. On tärkeää kuunnella ja yrittää antaa sairaalle toivoa ja tulevaisuudenuskoa kertomalla, että on sekä psykologista apua että lääkkeitä. Vakavasti masentuneet ihmiset haluavat mieluiten eristäytyä eivätkä halua tavata muita, mutta yksinäisyys vain usein pahentaa masennusta. Siksi on tärkeää, että omaiset myös auttavat masentunutta pitämään yhteyttä ympäristöönsä.

Koska masentuneen henkilön negatiiviset ajatukset ja synkän pessimistinen näkemys olemassaolosta voi tarttua omaisiin, hekin voivat kärsiä liiallisesta epätoivosta ja toivottomuudesta. Siksi on tärkeää, että myös sairaan ympärillä olevat ihmiset saavat omalta osaltaan tukea ja apua.

Jos ystäväsi voi huonosti

Kysy - Esitä yksinkertainen kysymys: Miten sinulla menee? Miten voit? Vaikket saisikaan kunnollista vastausta, jatka kysymistä. Näytä hänelle, että olet hänen käytettävissään, vaikka hän vetäytyisikin tilanteista. Vedä vaikka ystäväsi sivummalle joku kerta ja kysy häneltä miten hän oikeasti voi. Kuuntele. Vältä kiinnittämästä huomiota mahdollisiin itsetuhoisen käytöksen jälkiin (se voi vain aiheuttaa häpeää kaverissasi), osoita vain, että huomaat, että kaikki ei ole kunnossa.

Puhu muiden kavereiden kanssa - Kysy, ovatko he huomanneet jotain erityistä. Yhdessä voitte päättää, miten etenette asian suhteen. Esittäkää asia kaverille esim. silloin, kun olette kaikki yhdessä ja sen jälkeen, kun olette yhdessä miettineet, miten asian esitätte. Kertokaa, että olette huolissanne ja haluatte auttaa.

Älä kohtele häntä erilailla - Vaikka tietäisit tai huomaisit hänen voivan huonosti tai vahingoittavan itseään, ei se oikeuta sinua kohtelemaan häntä erilailla. Itsetuhoisen käytöksen tai ahdistuksen takana hän on silti sama ihminen kuin aiemmin. Joskus on vain paras käyttäytyä ihan normaalisti. Keksikää jotain hauskaa yhteistä tekemistä.

Kerro asiasta aikuiselle - Voi tuntua vaikealta kertoa kaverin pahoinvoinnista jollekin aikuiselle (esim. opettajalle, vanhemmalle, kouluterveydenhoitajalle), sillä se voi tuntua siltä, että pettäisit kaverisi. Yritä kuitenkin muistaa, että teet sen hänen omaksi parhaakseen.

Kerää auttavien tahojen yhteystietoja - Vihjaa kaverillesi eri tahoista, joihin voi ottaa yhteyttä, jos voi huonosti tai vahingoittaa itseään (esimerkkejä löydät Apua!-sivuiltamme). Vihjaa netin anonyymeistä tukifoorumeista. Tarjoudu lähtemään mukaan tueksi esim. ensimmäiseen psykologitapaamiseen. Näytä hänelle, että olet olemassa häntä varten.

Kehota kaveriasi hakemaan apua - Vaikka hän olisi täysin sulkeutunut, eikä millään tavalla vastaanottavainen avulle, kannattaa sinun aina kuitenkin kehottaa häntä hakemaan apua.

Muista oma roolisi - Et voi olla terapeutti tai psykologi, voit vain olla kaveri. On tärkeää, että löydät omat rajasi sille, mihin kykenet. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että jättäisit pahoinvoivan ystäväsi yksin, sinun tulee vain näyttää, missä omat rajasi kulkevat. Kerro hänelle mihin sinä pystyt ja mihin et. Älä vetäydy pois, vaan kerro avoimesti miltä sinusta tuntuu jos kaverisi kertoo sinulle pahoinvoinnistaan. Sano esim. ”nyt en enää pysty yksin kuuntelemaan, sillä olen niin huolissani sinusta tai alan itse voimaan huonosti.. Olen aina olemassa sinua varten, mutta keinoni auttaa loppuvat.”

Teksti: Ungdomsinformatör Liselott Nyström, Sommarjobbare/Storasyster Angelica Qvist

Tarkastus: Ann-Charlott Rastas

Käännös: Lena Niininen (till finska)

Lähteet: UMO

Back