Häpeä veljestä

Moikka,

kiitos viestistä! Ihan ensimmäiseksi sinun ei tarvitse ajatella, että on hirveää tuntea erilaisia tunteita, vaikka se tunne olisikin häpeä. Kirjoitit, että veljelläsi on sairauksia, jotka aiheuttaa poikkeavaa, jopa epänormaalina pidettyä käytöstä. Tietämättä yhtään mistä sairauksista tai millaisesta käyttäytymisestä on kyse, on ymmärrettävää, että jos oma läheinen käyttäytyy jotenkin eri tavoin kun useimmat tuntemamme ihmiset, voi itsellä herätä huoli siitä, mitä muut ajattelevat ja millä tavoin läheisen käytös yhdistyy sinuun. Se, että tuntee näin, on ihan inhimillistä, eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä. Joskus sitten pyrimme toimimaan kuten kirjoitit, että pahoittelemme toisen käytöstä etukäteen tai jopa piilottelemme asiaa. 

Nuoruus on sellainen ajanjakso, milloin erityisesti korostuu sen tärkeys, mitä muut meistä ajattelevat. Kirjoitat ihanasti veljestäsi, että puolustaisit häntä maailman loppuun asti. Useimmiten, vaikka meistä itsestä tuntuu että muut ihmiset katsoo tai puhuu selän takana, tai vaikka naureskelee, tilanne ei todellisuudessa olekaan ihan niin hurja. Ajattelen, että kun asioita, vaikka tälläistä häpeän tunnetta, pitää pitkään sisällään, se voi kasvaa myös tosi suuren tuntuiseksi ja olla tosi rakas taakka kantaa. Vaikka jotkut ihmiset toimisivat väärin, ja vinoilisivat asioista joista eivät tiedä, suurin osa ihmisistä ei ajattele toisista pahaa tai pidä muita "outona". 

Ajattelen, että koska selvästi välität veljestäsi, voisi sinulle itselle olla helpottavaa, jos pyrkisit kertomaan hiukan avoimemmin veljestäsi myös omille kavereillesi. Hekin varmasti ovat kiinnostuneita sun elämään liittyvistä asioista, ja onhan veli yksi niistä. Kenenkään muun, vaikka veljen, erikoinen käytös ei ole myöskään sinun vastuullasi, ja kaverisi varmasti ymmärtävät, että miten joku toinen ihminen käyttäytyy, ei liity sinuun itseesi. Voihan halutessasi myös mainita, että veljellä on tiettyjä haasteita, mitkä vaikuttavat hänen käyttäytymiseensä, mutta sinä haluat olla veljesi tukena siitä huolimatta. 

Joten vielä painotan. Ei ole väärin tuntea tuollaisia tunteita, ja olet rohkea kun kerrot niistä avoimesti. Se kertoo siitä, että veljesi varmasti merkitsee sinulle paljon. Tällaiset kysymykset ovat sellaisia, mitä elämässä välilä tulee eteen, kun täytyy punnita erilaisia asioita, kuinka paljon milläkin on itselle merkitystä. Se on ihan normaalia, että hankalat tilanteet herättävät tunteita ja niiden kanssa on välillä vähän umpikujassa. Olette veljesi kanssa erilliset ihmiset, ja sinä et myöskään ole hänen käytöksestään vastuussa, joten helpottaa oloa, jos pystyt ajattelemaan ettei se ole sinun taakkasi kantaa. Silloin voi olla myös helpompi olla avoin kavereille omasta veljestä. 

Jaksamista tähän tilanteeseen, olen varma että avoimuus ja suoraan puhuminen voisivat tuoda hiukan helpotusta tämän asian suhteen, kunhan se tuntuu sinusta itsestä hyvältä. 

Terveisin,

Taru Hahto

Neuvontapalvelun vastaaja

nuortenlinkki.fi