Lapsi

Hei ja kiitos kysymyksestäsi! 

Olet rohkea uskaltaessasi kirjoittaa rehellisesti mietteistäsi meille, kiitos siitä. Voin luvata, ettet ole yksin kuvailemiesi pelkojen kanssa, vaikka se helposti voikin tuntua siltä. Näiden pelkojen ja mietteiden sanoittaminen ei koskaan ole helppoa, ja se voikin olla yksi osasyy siihen miksi tämänkaltaisista pelonsekaisista tuntemuksista vanhemmuuteen liittyen puhutaan yleisesti ottaen hyvin vähän.  

Olen pahoillani aikaisemmista kokemuksistasi kiusaamisesta ja syrjinnästä, se on varmasti ollut sinulle kovin rankkaa aikaa. Olet läpikäynyt suuria haasteita, mutta selvinnyt niistä hienosti. Kirjoittamasi perusteella vaikuttaisi siltä, että aiemmat kokemuksesi voisivat edelleen kummitella mielessäsi. Jäin miettimään - oletko koskaan käynyt läpi näitä vaikeita kokemuksia ammattilaisen kanssa? Jos ikävät tai traumaattiset kokemukset jäävät käsittelemättä, on mahdollista, että niihin liittyvät tunteet ja mietteet nostavat päätään myöhemmin elämässä. Se ei ole vaarallista, vaan lähinnä merkki siitä, että asiasta pitäisi puhua, jotta siihen liittyvät tunteet ja ajatukset voidaan käsitellä loppuun.  

Ymmärrän, että vanhemmuus voi tuntua pelottavalta ajatukselta. Kyse on kuitenkin suuresta elämänmuutoksesta, jonka jälkeen mikään ei ole enää entisensä. On myös täysin ok tuntea, ettei vielä ole valmis vanhemmuuteen, tai vaikkei koskaan olisi valmis. Vanhemmuus ja lapsen saaminen on jokaisen oma päätös, eikä sitä voi tai saa pakottaa. Kuvailemasi pelot todistavat kuitenkin sen, että haluat tarjota mahdolliselle tulevalle lapsellesi mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään ja se on jo itsessään todella hieno asia.  

Vanhemmuudesta puhuttaessa on hyvä muistaa, ettei ole olemassa täydellisiä vanhempia. Riittää, että on niin sanotusti “good enough-parent" eli tarpeeksi hyvä vanhempi. Joka ikinen vanhempi on aika ajoin väsynyt, se kuuluu asiaan ja on täysin normaalia. Jokainen meistä tekee myös virheitä - se tekee meistä ihmisiä. Rohkenen myös väittää, että kuvailemasi ajatukset käyvät suurimmalla osalla tulevista vanhemmista mielessä. Olenko valmis vanhemmuuteen? Tuleeko minusta hyvä vanhempi? Mitä jos lapseni perii minun heikkouteni? Mikäli tämänkaltaiset ajatukset ja pelonsekaiset tunteet vaivaavat sinua kovasti tai koet niiden jollakin tavalla olevan tiellä perhettä suunnitellessa, voit aina kääntyä ammattiavun puoleen. Apua on saatavilla, sinä et ole yksin. Apua voi hakea esim. ehkäisy- ja seksuaaliterveysneuvolan tai psykososiaalisen keskuksen kautta. 

Lopuksi haluaisin vielä tarttua pelkoosi siitä, että lapsestasi tulisi outo. En tietenkään voi kysymyksesi perusteella varmaksi sanoa, mitä tarkoitat outoudella tässä asiayhteydessä, mutta en myöskään koe, että olisi olemassa outoja lapsia. Kaikki lapset ovat yksilöitä ja yleisesti, jos joku mieltää lapsen oudoksi, johtuu se ainoastaan siitä, että lapsella on joitakin ominaisuuksia, jotka tuntuvat itselle vierailta. Outous ei automaattisesti ole huono asia, vaan voi myös olla vahvuus ja voimavara. Kuka ylipäätään saa päättää mikä on outoa ja mikä ei?  

Muista, että kukaan muu ei voi kertoa sinulle oletko valmis vanhemmuuteen vai et. Se on ainoastaan sinun päätettävissäsi. Olit valmis tai et, ovat molemmat vaihtoehdot ihan yhtä hyväksyttäviä. Kukaan toinen henkilö ei saa painostaa sinua hankkimaan lapsia, mikäli koet, ettet ole siihen valmis. Uskalla pyytää ja hakea apua pelkojesi käsittelyyn, jotta voit päästää niistä irti. Ei ole millään lailla häpeällistä hakea apua, päinvastoin, se osoittaa suurta kypsyyttä ja rohkeutta, kun uskaltaa myöntää tarvitsevansa tukea ja apua. Sinun ei tarvitse kamppailla näiden tuntemusten kanssa yksin. 

Toivottavasti tästä oli sinulle jotakin apua.
Tsemppiä tulevaan ja hyvää joulunodotusta! <3 
Halit, Lila