Jalka poikki, seksi poikki

 Moikka ja kiitos yhteydenotostasi!

Olen todella pahoillani puolestasi. Olet joutunut kokemaan kovia; vakava onnettomuus on varmasti ollut traumaattinen tapahtuma ja vaikuttanut selvästi elämänkulkuusi hyvin vahvasti.

Ymmärrän myös, että onnettomuuteen joutuminen (etenkin kaverisi holtittoman käyttäytymisen) vuoksi on katkaissut ystävyytenne. Humalassa ajaminen ei milloinkaan ole hyväksyttävää! Toivottavasti olette kuitenkin saaneet apua asian läpikäymiseen myös yhdessä. Olen varma, että kaverisi maksaa suurta henkistä hintaa tapahtuneesta – varmasti lopun ikäänsä. On hyvä, että pääset käsittelemään asioita terapiassa: ystävyyden loppumista, ajatuksia siihen liittyen – tiesitkö, että kaverisi oli humalassa? On myös hyvä tiedostaa oma vastuunsa, että et vieritä vastuuta ainoastaan kaverisi niskaan, jollei hän pakottanut sinua kyytiinsä tai pimittänyt humalatilaansa. On myös tärkeää, että purat kaikki terapiassa, että et joudu katkeruuden valtaan. Katkeruus on ikävä seuralainen ja pitää usein seurustelukumppanit loitolla. Katkeruuden takana usein on juuri ne tunteet, jotka sinun tulee saada käsiteltyä. Suru, pettymys, epätoivo, epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ja niin edelleen.

On luonnollista, että kaipaat yhteyteen ihmisten kanssa ja etenkin romanttiseen yhteyteen. On kuitenkin totta, kuten itsekin sanoit, että kriisistä/traumasta (=onnettomuus) selviytyminen vie aikaa. Onkin ensisijaisen tärkeää ja hienoa, että saat ja olet halunnut vastaanottaa terapiaa!

Nyt kun olet terapiassa, on sinulla tuhannen taalan paikka itkeä myös näitä asioita terapeutillesi. Voiko olla niin, että et vielä itse ole sinut asian kanssa, ja tämä näkyy mahdollisille kumppaneillesi? Millaisten ihmisten kanssa olet treffaillut? Mistä olet hankkinut deittikumppanisi? Onko sinulla jokin tietty ihmistyyppi, josta viehätyt? Joskus ihmiset viehättyvät sellaisista ihmisistä, jotka eivät oikeastaan tee heille itselleen hyvää. Voi siis olla tärkeää tsekata ns. oma ihmistyyppinsä. Ehkä seuraavalla kerralla pyydätkin ulos sitä henkilöä, joka saa sinut tuntemaan olosi itsevarmaksi ja nähdyksi sen sijaan, että sinua alkaa jännittää ja perhoset valtaavat vatsasi. Anna myös ystävyydelle mahdollisuus: joskus ystävyys voi muuttua rakkaudeksi.

Uskon, että suojelet parhaiten itseäsi deittimarkkinoilla sydänsuruilta ilmoittamalla asiasta eli liikuntarajoitteesta(=amputaatio) jo etukäteen. Voit kertoa sen verran onnettomuudesta mitä tahdot, mutta voi olla hyvä, että kerrot jalastasi. Tällä tavoin treffeille lähtevät lähtökohtaisestikin vain he, joita asia ei haittaa.

Myös ihmiset, joilla ei ole liikuntarajoitteita, kokevat samoja epävarmuuksia kuin sinä eli he miettivät myös samoja asioita kuin sinä, eli sitä kuinka he kykenisivät yhdyntään, haittaako neitsyys jne. Toisaalta on paljon liikuntarajoitteisia ihmisiä, jotka ovat parisuhteissa ja joilla on tyydyttävä seksielämä. Treffailu on uuvuttavaa ihan varmasti! Se on sitä kuitenkin useimmille meistä. Etsinnässä on kuitenkin ihmissuhde, jossa niin monen asian tulisi kohdata, että se etenisi rakkaussuhteeksi. Ole siis avoin mahdollisuudelle, että kyse voi olla myös muustakin kuin jalastasi: ehkä huumorinne eivät kohdanneet? Tulevaisuudensuunnitelmanne? Arvonne? Älä ota henkilökohtaisesti niitä asioita. Rakkaussuhdetta etsittäessä pakkeja tulee, eikä se tarkoita, että et kelpaa tai ole riittävä. Juuri te kaksi ette vain olleet yhteensopivia rakkaussuhteeseen! Ethän sinäkään pidä kaikista tapaamistasi naispuoleisista ihmisistä sillä tavalla, vaikka pitäisitkin heitä miellyttävinä tai kiinnostavina persoonina. Voit myös kysyä kohteliaasti ja varovasti, että haluaako nainen kertoa syyn, miksi toisia treffejä ei tulekaan? Vastaukset saattavat kuitenkin haavoittaa, etenkin ollessasi jo lähtökohtaisesti surullisella mielellä, joten tätä en ehkä voi suositella.

Uskon kokemukseesi, että liikuntarajoite voi säikäyttää potentiaalisia ehdokkaita. Mutta haluan valaa uskoa, että se oikea ei tule sitä säikähtämään! Sinun tulee vain löytää se yksi, josta sinä kiinnostut ja joka kiinnostuu sinusta. Uskon vakaasti, että toisilleen muutoin sopivat ihmiset (luonteet, kiinnostuksen kohteet, arvomaailmat, keskinäinen vetovoima...) löytävät kyllä toisensa lopulta.

Miten sinä itse, hyväksyisitkö itse toisessa liikuntarajoitteen? Voisitko kuvitella tapailevasi naista, jolla on samankaltaisia rajoitteita kuin itselläsi? Voisitko löytää sellaisia naisia esim. vertaistukiryhmistä?

Pimpin karvaisuus ei haittaa mitään missään, kyse on kunkin mieltymyksistä. Halusi ovat luonnollisia. Mikäli peniksesi toimii eli se ei ole onnettomuudessa vaurioitunut, uskon, että kykenet yhdyntään siinä missä kuka tahansa muukin. Yhdyntää voi harrastaa vaikka istualtaan. On varmasti myös etu, että olet kiinnostunut naisen tyydyttämisestä eli pimpin nuolemisesta! Kun hyväileminen ja riisuminen tulevat ajankohtaisiksi, ole uudestaan yhteydessä. Siihen asti sinun ei kannata ainakaan stressata niistä asioista. Voit mieluummin haaveilla ja fantasioida niistä tilanteista ja tehdä niistä mielessäsi mukavan asian stressinlähteen sijaan.

Kehotan sinua jatkamaan sinnikkäästi treffailua ja uusiin ihmisiin tutustumista. Mikäli kuitenkin koet olevasi todella solmussa asian kanssa ja surullinen, voi olla hyvä pitää pieni breikki ja korjata hetki sydäntä. Tämä voi tarkoittaa sitä, että keskityt hetkeksi itseesi, terapiaan (hyvä paikka purkaa sydäntä ja selvittää mielen solmuja sekä saada ymmärrystä & näkökulmia!) sekä muuttuneen kehosi hyväksymiseen. Sitten kun koet olevasi valmis, voit pikkuhiljaa alkaa deittailla uudestaan.

Toivon sinulle kaikkea hyvää toipumisen tiellä ja tsemppiä deittailuun!

Terkuin Stinke