sekoamassa

26.01.2012
Minkä takia mun vanhemmat ei hyväksy mun poikaystävää? Äiti varsinkaa. Sillä on aina jotain asiaa vastaan. Nyt oon ollu yhen pojan kanssa yhessä päivän 5kk ja päivän. Äiti ei tiiä siitä. Iskä tietää ja se hyväksyy sen kunha en tuhlaa elämää (poika asuu 250 km päässä) . Äitille en edes uskalla kertoa asiasta. Pelkään liikaa hänen reaktiota. Mun perheessä on diktatuuri. Tuntuu iha hirveeltä elää tämmösessä ku en pysty olee lojaali mun vanhemmille. Jos sanon jotai mun kavereista ni ne heti kysyy sen sukunimen, vanhemmat, ja sen missä ne on töissä. Mä en jaksa! Ne on ylisuojelevaisia! Mä en enää pääsekkää mihinkää kotoa, jos pääsen ni hirveet kuulustelut minne oon menossa ja mitä aion tehä. Mä karkaan kotoa vielä joskus ku en jaksa tätä. Tuo ei oo enää sitä että "ne on vaa huolissaan" EI OLE. Tuo on sairaus joka vaikuttaa muhun kaikilla mahollisilla tavoilla. Ei nuo lyö mua tai mitään, mut en oo "turvassa" kotona. Nuo syö mun aivot ja rauhottumisen kyvyn. Koulussaki on parempi ku kotona. Mä en jaksa tuota enää. Kaikkeen kiinnittää huomiota enkä saa olla oma itteni vaan mun pitää olla se joka mun vanhemmat haluaa että oon. Mikä noita vaivaa? Se että mun sisko on ollu villi ku se oli nuori, ei tarkota sitä että mä oisin. Ne ei tajua sitä. Mun siskot on jo muuttanu pois kotoa ja oon ainoo joka täällä vielä on. Ja ikäväkyllä oon vasta 14 vuotias ja vähintää 18 vuotiaaks pitää jaksaa asua tämmösessä paskassa. Mun vanhemmat ei hyväksy mua semmosena ku haluun olla. Koulussa oon se ja numerot on hyviä. Mutta en saa olla se kotona. Mun pitää aina miettiä varmaa 2miljoonaa kertaa mitä sanon noille ennenku sen sanon. Nyt mun itkun aihe on se miten kerron äitille että oon tän kyseisen pojan kans ILMAN että se TAAS sotkis mun suhteita. Mun rakkauksia on menny siihen että mun äiti käskee mun erota, ja jos en tee sitä se melkee uhkaa mua arestilla ja se on tosi vihane. Pelkään sitä. En tiiä enää mitä mun pitäis tehä.. Oon jo murtunu, mutta muruista tulee enemmä muruja koko ajan, lopuks ne katoaa ilmaan. Ja se unohetaan. Jään vielä nurkkaan niinku hylätty ja likanen nukke. Äiti pilaa mun elämän
01.02.2012

Hei!

Kuulostaa siltä, että te ette oikein ymmärrä toisianne. Sinun äitisi haluaa ihan varmasti sinulle vain pelkkää hyvää, mutta on tainnut unohtaa kuunnella sinua. Vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan siihen saakka, että he ovat täysi-ikäisiä, ja saattavat ajatella, että koska he ovat vanhempia, he ovat aina oikeassa. Heillä on tietenkin aina lopullinen päätösvalta, mutta sehän ei tarkoita sitä, ettei heidän tarvitse kuunnella sinun mielipiteitäsi, tunteitasi tai ajatuksiasi. Heidän velvollisuutensa on nimenomaan myös kuunnella sinua. Nyt tunnutte olevan siinä tilanteessa, että sinä vain liu’ut kauemmas äitisi luota, koska et halustasi huolimatta tunne, että voit puhua hänen kanssaan sinulle tärkeistä asioista.

Olisi siis todella hyvä, että saisitte muutettua tämän asian, että voisitte puhua toistenne kanssa ilman, että siitä syntyy riitaa. Oletko yrittänyt kertoa äidillesi miltä sinusta tuntuu? Oletko sanonut hänelle, että haluaisit mielelläsi kertoa asioistasi, mutta et uskalla tehdä sitä? Äitisi pelkää ehkä kaikkea mahdollista pahaa mitä sinulle voisi tapahtua jos hän ei rajoittaisi elämääsi tarpeeksi. Hän saattaa myös ajatella, että etenette poikaystäväsi kanssa liian nopeasti liian pitkälle. Hän ei kuitenkaan voi syyttää sinua mistään sellaisesta, mitä et ole tehnyt. Pelko voi joskus saada ihmisen vihaiseksi, vaikka tarkoitus on ihan päin vastainen, -oman lapsensa suojeleminen.

Oletko koskaan vienyt poikakaveriasi kotiin näytille? Se voisi rauhoittaa äitisi mieltä. On ymmärrettävää, että hän haluaa tietää kenen seurassa olet ja avoin keskustelu sinun kavereistasi ja tekemistäsi voisi päästää äitisi sisään sinun maailmaasi ja huomata ettei se ole niin ”villi” kuin hän kuvittelee. Koittakaa yhdessä tehdä kompromissiratkaisuja esim. menemisistäsi. Jos äitisi on heti kieltämässä sinua, voisitte tehdä sellaisen kompromissin, että menet käymään, mutta tulet kotiin yhteisesti sovittuun kellon aikaan. Näin pääset osoittamaan äidillesi, että sinuun voi luottaa. Et tosiaankaan ole ainoa tyttö maailmassa, jonka vanhemmat tuntuvat määräilevän liikaa, mutta kunhan saisitte juteltua asiasta, voisitte molemmat ymmärtää toistenne näkökantoja paremmin ja ottaa ne jatkossa päätöksenteossa huomioon.

Äitisi käytös viittaa siihen, että hän välittää sinusta todella paljon, joten sitä sinun ei tarvitse epäillä.

Terveisin nuorisotiedottajat Jenny ja Liselott

PS. Muista, että voit kirjoittaa meille uudestaan ihan milloin vain haluat.

Kommentarer

Inga har kommenterat på denna sida ännu

Ställ en egen fråga

Skriv kommentar

OBS! Ställ din fråga vid Våga fråga.

Jag tror ja e deprimerad. Jag hatar folk som slänger runt ordet depression som att det är bara något så där men jag tror jag har hamnat ner i ett hål. Varje kväll gråter jag mig till söms på dagarna s...
Läs mera

Hej fina decibel! Jag har skrivit frågor hit förut och de två senaste svarade Kix på, vill rikta ett jättejättetack till dig, också för att du delat med dig av personliga erfarenheter av att t.ex. vil...
Läs mera

Ångest beskrivs ofta som katastroftankar, alltså att en person konstant oroar sig över vardagliga saker eller att man tror att något hemskt ska hända. Min ångest är (eller kanske snarare känns) nästan...
Läs mera

Jag har funderat på att fara till skolkuratorn för en jättelång stund, även här på decbel sa de att jag skulle borde fara till kuratorn.
På siståne har jag fått ganska mycket jobbiga tankar, osäker av...
Läs mera