parisuhde

Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!

Tekstistäsi välittyi minulle, että poikaystäväsi on sinulle tärkeä, arvostat parisuhdettasi ja toivot sen jatkuvan. Kuitenkin sinulla on huono omatunto suhteen alkuvaiheilla tapahtuneesta kaveripohjaisesta viestittelystä, mutta pelkäät poikaystäväsi reaktiota asiaan jopa siinä määrin, että pelkäät suhteenne katkeavan?

Ensinnäkin kiva kuulla, että elämässäsi on rakas ja luotettava ihminen, josta välität. Kuulostatkin ajattelevaiselta ja huolehtivalta ihmiseltä, tunnolliselta ja selkeästi sinulla on pyrkimys hyvään. Mielestäni olit tehnyt jo tekstissäsi monia hienoja huomioita suhteeseenne liittyen ja analysoit sitä jo todella pitkälle syy,- ja seuraussuhteet huomioiden: tiedostat sen, kuinka suhteen rajat olivat ehkä muotoutumattomat alussa sekä sen, kuinka alun sitoutuminen ei ehkä ollutkaan täysi sata, ilmeisesti kummaltakaan. Toit hienosti tekstissäsi esiin erilaiset perhetaustanne, jotka varmasti vaikuttavat teihin tiedostamattannekin; roolit ja mallit mitä perheessä on nähnyt ja mihin on kasvanut, ovat yleensä sinun iässäsi vielä vahvasti läsnä.

Nyt teillä haastavamman alun jälkeen menee hyvin. Miksi mietit siis näitä asioita nyt, kaiken jälkeen? Etenkin, kun itsekin kerrot kuinka et ole tehnyt mitään väärää? Oletko itse sitä mieltä, että et ole tehnyt mitään väärää, vai oletko alkanut kokea tehneesi väärin siksi, että poikaystäväsi ei hyväksyisi kaveripohjaltakaan tapahtunutta viestittelyä? Vai oletko havahtunut siihen, että sinusta ei tuntuisi kivalta, jos poikaystäväsi olisi tehnyt niin? Mitä syvällä sisimmässäsi ajattelet asiasta?

Jokainen parisuhde on erilainen, tuovathan kaksi uniikkia ihmistä suhteeseen itsensä lisäksi koko henkilöhistoriansa, toiveensa, rajansa, arvonsa ja niin edelleen. Siinä mielessä siis jokaisessa parisuhteessa tulee opetella kyseinen suhde rajoineen aina alusta alkaen. Ei siis välttämättä auta, vaikka olisi takana montakin parisuhdetta! Toki ymmärrän mitä tarkoitat, ja haluankin muistuttaa sinua olemaan itsellesi armollinen: ihmiset ovat ihmisiä ja tekevät joskus siten, miten ei ole optimaalista. Joskus rajatkin voivat muotoutua juuri siten, että ne tulevat vastaan. Ehkä omatuntosi kolkuttaa siksi, että opit viestittelemällä toiselle kundille, että teidän parisuhteenne raja menee siinä?

Rajat parisuhteessa on hyvä keskustella suhteen alkuvaiheessa, koska ne voivat eri parisuhteissa ja pariskunnilla olla hyvin erilaiset. Ei siis ole mitään yksiselitteisiä rajoja, joita kaikki pariskunnat noudattavat. Useimmilla rajat menevät siinä, että fyysiset rakkaudenosoitukset (pussailut jne) on rajattu kuulumaan parisuhteeseen. Näistä tulisi kuitenkin keskustella aina partnerin kanssa. Onko ok tanssia hitaita toisen kanssa? Entä viestittely? Toisen puhelimen katsominen? Kuinka toinen suhtautuu siihen, jos käy kahvittelemassa toisen kanssa? Jotkut ihmiset eivät ole lainkaan mustasukkaisia, vaan luottavat partneriinsa kunnes toisin todistetaan. Toiset taas saattavat kokea epävarmuutta suhteesta helpommin, tai rajat halutaan pitää melko ahtaina esimerkiksi kulttuurin, uskonnon tai muun asian vuoksi.

Kerroit poikaystäväsi olevan mustasukkainen. Miten se ilmenee? Miltei jokainen tuntee joskus kumppanista mustasukkaisuutta. Tunne kertoo siitä, että toinen on tärkeä. Tunne saattaa herätä silloin, jos pelkää menettävänsä toisen tai kokee olonsa uhatuksi, esimerkiksi kumppanin flirttaillessa toiselle. Joskus kuitenkin mustasukkaisuus voi olla liiallista ja alkaa haitata parisuhdetta. Kuinka koet poikaystäväsi mustasukkaisuuden? Mustasukkaisuus liiallisuudessaan, mikäli parisuhdetta ei oikeasti uhkaa mikään, liittyy mustasukkaisen ihmisen omaan tunne-elämään ja mahdolliseen menneisyyteen, kuin siihen ihmiseen, josta ollaan mustasukkaisia.

Siihen, mitä suhteessa kuuluu sanoa ja tehdä, ei myöskään ole universaalia ohjekirjaa. Mielestäni hyvä ohjenuora on tehdä ja toimia siten, miten toivoisi toisen tekevän meille/kohtelevan meitä. Nyt pohdit kertovasi poikaystävällesi viestittelystä. Miksi? Haluatko puhdistaa omatuntosi vai haluatko perustaa suhteenne täydelle avoimuudelle? Kuinka haluaisit itse poikaystäväsi toimivan vastaavassa tilanteessa? Haluaisitko tietää? Miksi, miksi et?

Itse olen ehkä sitä mieltä, että jos koet asian vaivaavan mieltäsi, vaikuttaa se jo nyt parisuhteeseesi. Mikäli koet huonoa omaatuntoa, heijastuu se mahdollisesti käyttäytymiseesi. Kerrot suhteen olevan nyt eri tolalla kuin aiemmin ja kommunikaationne on parantunut. Ehkä teillä olisi nyt erilaiset välineet käytössänne asian käsittelemiseksi? Parhaassa tapauksessa tämä mennyt asia voi avata suhdettanne ja vahvistaa avointa keskustelua sekä johdattaa teidät uusille keskusteluväylille: mitä pelkoja kummallakin asiaan liittyy? Asiasta keskusteleminen voi näyttäytyä suhteen vaalimisena.

Toisaalta moni voisi miettiä, että miksi rasittaa parisuhdetta jollakin asialla, jolla ei ole mitään merkitystä suhteenne kannalta, jos et ole mitään väärää tehnyt? Ruokkisiko se vain epäluottamusta välillänne? Toki asiaan voi liittyä pelko siitä, että asia tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin. Mikäli asia tulee esiin, voi se muodostua kynnyskysymykseksi siksi, että poikaystäväsi kokee sinun salailleen asiaa. Äh, kinkkinen juttu!

Vain sinä voit päättää, miten toimit asian kanssa eli kerrotko vai jätätkö kertomatta. Useimmille ihmisille on tärkeää, että parisuhde perustuu luottamukselle ja kunnioitukselle. Kuitenkin myös parisuhteessa on oikeus myös omaan yksityisyyteen: on tärkeää muistaa omat rajat, eli myös suhteessa meillä on oikeus pitää omista rajoistamme kiinni. Kummankaan ei pidä suostua toisen vahdittavaksi! Parisuhteen tarkoitus ei ole katkoa ystävyyssuhteita tai vaikeuttaa esim. harrastamista tai uusien ystävyyssuhteiden solmimista.

Mietin, että olisiko teidän mahdollista käydä juttelemassa tästä esim. jonkin aikuisen läsnäollessa. Vähän niin kuin pariterapiassa, mutta ilmaisessa ja nuorille soveltuvassa paikassa. Esim. Vaasassa toimii nuorisoasema Klaara, jonne varmasti voisitte mennä yhdessäkin. Sieltä voisitte saada välineistöä suhteenne tueksi, vahvistuaksenne yhdessä ja yksilöinä. Voisitte myös miettiä kuinka saada suhdetta ja toisianne tuettua tulevaisuudessa, mikäli yhteentörmäyksiä välillenne tulee esimerkiksi perheessä omaksutuista malleista johtuen? Tai entä jos näyttäisit tänne lähettämäsi tekstin hänelle?

Toivon, että löydät hyvän ratkaisun ja suhteenne voi jatkua hyvässä hengessä. Toisaalta haluan myös rohkaista sinua uskomaan, että mikäli poikaystäväsi päättäsi erota asian vuoksi, selviät siitäkin! Mikäli ero tulisi, voisit ainakin olla ylpeä itsestäsi, että toimit suoraselkäisesti ja rohkeasti kertomalla vaikeasta asiasta. On myös hyvä muistaa, että parisuhteessa on kyse kummankin elintilasta: mikäli arvomaailmat ovat kovin erilaiset, vaatii suhde joustoa ja ymmärrystä kumpaankin suuntaan.

Nyt, jos jaksoit lukea tänne asti,

Toivotan sulle hyvää kesää ja oothan yhteydessä, mikäli vielä murehduttaa!

Halit,

t. Stinke