Saan burnoutin koulusta. Mä en jaksa enää sitä. Luen vittu itteni pummiks ja rupeen olemaan rappiolla. Oon hirvee hikke koulussa mutta en jaksa sitä että koulu on mun elämässä 1. sijalla. Otan siitä joka helvetin ainoan kokeen takia ressiä, eikä siihen auta se että opettajat sanoo "Kyllä se hyvin menee" ne ei tajua että jos ei mee ni sit ei mee. Sitte saa todistukseen ni vitun paskan numeron ja ei pääse minnekää jatko-opiskelee. Eikä tuolta perseestä saa mitään vapaatakaan koskaan! Aina pitää lukea ja lukea. SAMAT SAATANAN ASIAT ON KÄYTY JO ALA-ASTEELLA JA TÄÄ ON MUKA VAAN KERTAUSTA! Kaukana kertauksesta. Kuolen koulun takia. En jaksa lukea kokeisiin ku pelkään että saan paskan numeron. Ressaan kaikkea koulussa. Ja sit siellä käsketään laittaa päähän asioita joilla ei tee tässä elämässä mitään. Ja vaikeita semmosia. Kuka miettii vaikka jos sanois "Aineiden sekoitus saattaa räjäyttää maapallon" kuka miettii että "Mikä nosta on objekti ja mikä on missäkin muodossa" Ei kukaan! Mun kädet tärisee enkä nuku öisin vaan ja ainoastaan koulun takia. Itken melkee jokainen päivä koska pelkään etten pärjää. Jos saan huonon numeron ni mua herjataan kotona koska yleensä saan 8 ja 9, se ressaa vaan enemmä eikä auta mitään. Haluun lukioon ja lukee itteni ylioppilaaks ja sit mennä lukee psykologiks itteni. Mutta en mä voi ku Suomen koulujärjestelmä on nii karvasesta perseestä ku olla ja voi. Ei saa olla näin kovaa koulunkäyntiä 14 vuotiaalla SUOMESSA!!! Mikä vittu ihmisiä vaivaa ku tämmötä pitää kärsiä?! Saan oikeasti burnoutin vielä tänä vuonna, kuukauden sisällä! Ja nyt ei auta sanominen "Ei se ihan noin ole, liioittelet" KU EN VITTU LIIOTTELE. Huutaisin tän koko jutun presidentille päin naamaa jos vaan voisin!
ANGSTTTTTKUOLEN
Vastaus nimimerkille Angstttttkuolen
Kiitos että kirjoitit Decibeliin ja kerroit juuri mitä tunnet. Ensiksi
toivon että sinulla on ollut hyvä hiihtoloma ja olet pystynyt vähän
irrottautumaan koko koulustressistä. Toisaalta tiedän että se stressi
alkaa taas uudestaan jos sille ei tee jotain hetipaikalla.
Kun luen kirjettäsi saan tunteen että olet jollain tavalla joutunut
umpikujaan. Vaikka tiedät olevasi ihan hyvä koulussa et kumminkaan usko itseesi ja vaadit koko ajan enemmän ja enemmän itseltäsi. Miksi ja kenen vuoksi?
Olet aivan oikeassa kun sanot että koulunkäynti ei saa olla näin kovaa 14 vuotiaalle. Tiedän että se on kovaa. Hyppy ala-asteelta yä-asteelle on melkoinen ja oppilailta vaaditaan paljon enemmän, paljon lyhyemmässä ajassa. Jollain tavalla odotetaan että yhtäkkiä
osattaisiin suhtautua kaikkeen paljon ammattimaisemmin vaikka samalla raskaimmat muutokset tapahtuvat myös kehossa ja mielessä teini-iän takia. Haluaisin että oppisit nyt kaiken tämän keskellä näkemään itsesi vähän kilteimmillä silmillä. Sinä olet kiinnostunut koulusta ja näet sen arvon koska jo ajattelet tulevaisuutta ja tiedät mihin aiot opiskelullasi pyrkiä. Se on aika harvinaista niin nuorella kuin sinä ja se on erittäin positiivista. Ymmärrän myös että se toisaalta varmaan johtaa siihen stressiin mitä koet koska samalla tulee pelko ettei onnistu eikä omat voimavarat riitä kaiken toteuttamiseen.
Kirjeestäsi tulee niin vahvasti esille sinun väsymyksesi ja toivon
että tässä vaiheessa kertoisit paineistasi jollekin ammatti-ihmiselle,
esimerkiksi koulukuraattorille, terveydenhoitajalle tai
oppilasohjaajalle. Älä kanna näitä ajatuksia yksin koska se vain lisää pahanolontunnetta.
Stressinhallintaa ja oppimistekniikkaa voi ja tulisi oppia jo
ylä-asteella ja mielestäni sinun tulisi sitä vaatia koulussasi. Et
varmaan ole ainoa luokallasi/koulussasi joka tuntee tällä tavalla
joten tästä hyötyisi moni muukin. Mitä nopeammin saa tarvittavia
välineitä omaan hyvinvointiinsa sitä rauhallisemmaksi koulunkäynti
muuttuu. Toivoisin että oppisit arvostamaan omaa panostasi joka on riittävä vaikka aina ei tulisikaan niitä parhaimpia numeroita kokeista.
Ja miksi se ei olisi riittävä? Mikä on se kauhein mitä voisi tapahtua
jos et pärjää? Olet ihan yhtä arvokas vaikka välillä menisikin
huonosti - uusia mahdollisuuksia tulee koko elämän ajan mutta yöunien menettäminen ja käsien tärinä, mitä nyt koet, voivat johtaa terveydelle haitallisiin asioihin. Kehosi kertoo sinulle että nyt
menee liian lujaa ja on aika saada apua.
Ota asia esille kotonasi ja kerro miltä sinusta tuntuu kun esim.
herjataan ja että mieluummin voisi tukea toisella tavalla. Mikä tukisi sinua enemmän kotona? Ajattele asiaa ja kerro vanhemmillesi. Heidän aikanaan koulussa ja kotona varmaan tuki oli erilaista mutta yritä saada heidät ymmärtämään tämän päivän nuorien haasteet ja tarpeet.
Oikein hyvää jatkoa ja jaksamista sinulle. Kuuntele itseäsi ja
kunnioita omia rajojasi.
Kirsi
Kommentarer
Inga har kommenterat på denna sida ännu
Skriv kommentar